- Ja nyt te molemmat rauhotutte.
Aki sanoi tyynesti ja katsoi vuoroin meitä. Laskin aseeni samaan aikaan kuin Tonikin.
- Sun on ymmärrettävä, et mun on oltava Rasmuksen seurassa ku tavataan se ryssä. En mä nauti täst tilanteesta, mut ei tälle muutakaan voi.
Puhuin Tonille rauhallisesti. Kaikki olivat jännittyneitä. Rasmus tosin ei näyttänyt lainkaan välittävän Tonin reaktiosta. Ehkä hän luotti minuun ja tilannetajuuni toimia.
- Mä en voi päästää sua enää Rasmuksen mukaan. Mä tiedän mitä siellä tapahtuu.
Vilkaisin Akia. Hän oli varmasti kertonut jotain Tonille.
- Se ei muuta asiaa.
Olisin halunnut ehdottomasti sanoa muuta, mutta vaikenin lauseen jälkeen. Toni näki varmasti ahdinkoni.
- Siinäs kuulit. Susan on minun.
Toni nousi vihaisesti tuolista ylös. Aki latasi vasta siinä vaiheessa aseensa. Aki ei antanut Tonin käydä Rasmuksen kimppuun.
- Ei nyt sytytetä mitään sotaa. Meidän on pakko pysyä sovussa jos me aiotaan päihittää Dimitri.
Yritin rauhoitella Tonia.
- Mä en oo koskaan tavannu ees Dimitriä ja jo pelkästään puheiden perusteella pysyisin mielellään hyvin kaukana siitä.
Jehu liittyi lopulta keskusteluun. Toni vilkaisi häntä ja katsoi taas Akia.
- Aki, entäs sinä?
Aki pudisti päätään.
- En mä voi. Enkä halua.
Ymmärsin kyllä Akin huolen. Rasmus kunnioitti yhä hänen päätöstään. Se kyllä hämmensi minua. Rasmus ei koskaan ollut kovin ymmärtäväinen. Tai ehkä kyse oli sitten vain minusta.
- Toimitaan kuten sovittiin sitten... Ottakaa yhteyttä kun ootte nähny Dimitrin.
Rasmus nyökkäsi Tonille ja nousi tuolista. Otin aseen pöydältä ja laitoin sen takaisin vyötärölleni.
- Toni ja Jehu jäävät tänne siksi aikaa kun olette lähteneet. He eivät lähde teidän peräänne. Pitäkää lupauksenne.
Aki sovitteli. Rasmus ja Toni paiskasivat vielä kättä hieman vastentahtoisesti.
Rasmus lähti hieman vihaisen oloisesti ulos ja saatoin jopa huomata, että hän paiskasi oven kiinni.
- Rasmus mikä sua vaivaa?
Kysyin ja nykäisin tätä hupparin hihasta saadakseni huomion.
- Toni vaivaa. Mua vituttaa sen suhtautuminen tähän.
Rasmus murahti minulle. Huokaisin todella syvään.
- Ja muako ei sais sitten vituttaa se että sä pidät mua koko saatanan ajan miten lystäät ja käskytät päivästä toiseen? Miten sä ikinä kuvittelet että mä nauttisin elämästäni hetkeekään sun temppujes takia? Ja sua vähän ärsyttää se et Toni pistää hanttiin. Kuule, en yhtään ihmettele.
Mesoin käsilläni selittäessäni vihaisesti omaa näkökantaani asiaan. Lähdin kävelemään pihatietä kohti. Rasmus ajoi pyörän eteeni ja pysäytti minut.
- Tuu nyt kyytiin siitä.
Rasmus käski ja olisin todellakin voinut näyttää hänelle vain keskaria ja jatkaa matkaani, mutta tiesin, mitä siitä olisi seurannut joten loikkasin Rasmuksen taakse ja laitoin kypärän päähäni. En sanonut sanaakaan koko matkan aikana. Olin vihainen, kiukkuinen, kyllästynyt, turhautunut... Olisin voinut jatkaa listaa loputtomiin, mutta turhaan. Valitukseni ei auttanut yhtään mitään. Mittani oli niin täynnä tätä pelleilyä. Kun pääsimme takaisin asutuksellemme, nousin pyörän kyydistä ja paiskasin kypärän Rasmuksen käsille. Juoksin pihan halki suoraan taloon ja jatkoin matkaa yläkertaan asti. Romeo näki minun juoksevan ja juoksi äkkiä perääni.
- Susan, ootko kunnossa?
Hän kysyi ja seurasi minua huoneeseeni asti.
- No joo ja en. Mua vaan vituttaa ja ärsyttää Rasmuksen käytös. Eli ei mitään tavallisesta poikkeavaa.
Kivahdin, vaikkei se tietenkään Romeon vika ollut, että minulla oli paha olla.
- Ja kaiken lisäks mun pitäs ihan oikeesti lähtee sen kans kahdestaan tapaamaan Dimitri? Saan kai mä itteni hengiltä vähemmälläkin.
Murhe ei ollut enää mikään pieni jyvänen, vaan jo kallion lohkareen kokoinen. Välit Rasmuksen kanssa tulehtuivat kokoajan lisää ja oma pääkoppani huusi hallelujaa minkä kerkesi.
- Miten muuten.. Aki? miten hän voi?
Romeo kysyi. En ihmetellyt. Varmasti hän halusi tietää veljensä kuulumisia kaikesta huolimatta.
- Ihan hyvin. Aki oikeastaan joutui puuttumaan meidän sanaharkkaan. Hänellä on luja ote tallella jos hän vain haluaa.
Romeon mielenkiinto nousi. Mies katsoi minua kysyvästi jonkin aikaa.
- Toni yritti kai saada minut mukaansa. Mutta tiedän, mitä Dimitri voi tehdä jos en mene sinne Rasmuksen kanssa.
Romeo vaikutti ymmärtäväiseltä vaikka tilanne olikin monimutkainen. Enkä tiennyt, halusinko edes Tonin luo. Minulla oli Romeo ja Ryan täälllä turvana, eikä tarvinnut pelätä, että heistä kumpikaan lähtisi mihinkään.
- Mä haluan käydä nyt vaan nukkumaan että voin unohtaa tän painajaisen edes hetkeks.
Romeo nyökkäsi. Kävin makaamaan sängylleni kaikessa rauhassa ja pohdin kaikkea maan ja taivaan väliltä. En hetkeen saanut unta. Pyörin sängyssä holtittomasti ja vaihdoin jatkuvasti asentoa. Toivoin, ettei painajaiset tänä yönä valvottaisi minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti