Sekaannusta ja meteliä

- Mun on pakko ettiä Alex. Sille pitää kertoo.
Pinkaisin tuolista ylös ja juoksin pihalle. Koska hän ei ollut ryystämässä kahvia, oletin, että löydän hänet pihalta. Ja niin löysinkin. Alex oli tuttuun tapaan huoltamassa pyöräänsä. Ilmeisesti ninja ei ollut saanut pahempia osumia kaatumisen johdosta.
- Onks se pyörä kunnossa?
- Pientä laittamista vaille. Ihme kyllä se ei menny paskaks ku kaaduitte sen kanssa. Johan tää tarvii kohta päästää eläkkeelle kun tällä ryysätään millon mihinkin.
Alex naurahti eikä vilkaissutkaan minuun päin.
- No laita se sit kuntoon. Mein pitää nimittäin olla sun kanssa huomenna vanhassa satamassa kello 19.00
Alex pudotti jakoavaimen kädestään ja käänsi päänsä niin äkisti minua päin, että oli vähällä niksauttaa niskansa.
- Siis mitä?!
Alex kysyi todella hämmentyneenä ja nousi ylös pyörän vierestä.
- Dimitri soitti. Oletettiin tottakai et se haluu sinne mut ja Rasmuksen. Mut se sanoki mut ja sut. Sun on pakko suostua.
- Toivoin todellakin, että olisin voinu välttää tän. Dimitri on viimenen ihmine täs mestassa jonka kans haluan olla tekemisissä.
- Alex, sun on pakko suostua.
Anelin, vaikkei se kuulunut tapoihini. Vilkaisin olkani yli Rasmusta, joka pyöri pihalla edestakaisin puhuen puhelimessa.
- No.. Joo. Mut vaan sun takias. En haluis et säkään oot Dimitrin kans tekemisissä. Mitä mein pitää tehdä?
- Joku Dimitrin välittäjistä tulee meitä tapaamaan. Viedään vaan lasti sille. Ei muuta.
Se kuulosti yksinkertaiselta. Oliko se sitä? Siitä emme voineet olla varmoja.
- Kuulostaa liian helpolta, sano mun sanoneen. Mä laitan kuiteki ninjan kuntoon. Älä oo huolissas.
Luotin Alexin sanaan ja palasin takaisin sisälle.

- Alex oli vähän tolaltaan.
Sanoin Romeolle, joka yhä istui pöydän ääressä.
- En ihmettele yhtään. Mä oon helvetin huolissani et jotain tapahtuu. Taas.
- En mäkään enää tiedä mitä täs pitäs tehdä. En ikinä ois uskonu et sanon tän, mut annan ennemmin Rasmuksen riistää mun vapauden, kuin et alkaisin Dimitrin alaiseksi pysyvästi.
Romeo pudisti päätään.
- Ei sekään hyvä vaihtoehto ole, mut varmasti helpompi kuin tämä.
Istuin Romeon viereen.
- Kohta on varmaan vielä isompi helvetti irti.
Nojasin Romeon olkapäähän. Hän nosti kätensä hartioideni yli ja halasi siis toisella kädellään minua.
- Kyl me tästä selvitään. Kama vaan ei riitä kauheen pitkäks aikaa. Sitä on varmaan sen ver vielä, et saatte tän hoidettua. Mut mä veikkaan et mein on käännyttävä veljeni puoleen.
- Suostuuks Aki auttaa meitä vielä?
- Veikkaan et suostuu. Koska näin sen ei tarvii itse olla tekemisissä Dimitrin kanssa.
Romeon puheissa oli perää. Aki ei halunnut olla Dimitrin kanssa missään tekemisissä, joten hän auttaa varmasti. Dimitri ei kysele meidän kaman alkuperää.
- Mut mein varmaa kannattaa ottaa Akiin yhteyttä vasta tän reissun jälkeen.
- Niin ja sitä paitsi..
- Noni, nyt pitäs tänki homman olla selvä.
Rasmus keskeytti Romeon lauseen paukahtamalla sisälle.
- No mitä se Toni sano?
Kysyin ja vilkaisin myös Romeoon, joka ei jatkanut kesken jäänytttä lausetta.
- Se käy tänään kattomas sen paikan ennakolta.
En tiennyt mitä hyötyä siitä olisi, mutta Toni varmasti tiesi mitä tekee.
- Mut onks mun pakko lähtee Alexin kanssa? Seki oli hemmetin epävarma ja jos se paljastaa koko jutun.
Rasmus asteli tuolini luo, selkänojan taakse. Hän nappasi hiuksistani kevyesti kiinni ja taivutti päätäni taakse päin ja katsoi minua nyt ns väärinpäin.
- Mitä sä teet? Sattuu!
Kivahdin, mutta pidin käteni pöydässä kiinni.
- Ymmärrä nyt, me ei pullikoida tässä vaiheessa Dimitriä vastaan.
- Mut ei tää voi mennä näin.
Sanoin epätoivo äänestäni paistaen.
- No sä voit ottaa aseen mukaas, jos se yhtään tuo sulle turvallisempaa oloa, mut sä et nosta sitä vyöltäs missään vaiheessa.
- Täs on yks pikku ongelma. Mun Ase jäi Sinne auton takapenkille missä mua ja teitäkin kuskattiin.
Rasmus naurahti. En nyt ymmärtänyt mitä hauskaa tässä oli.
- Sun ase on Alexilla. Kun me noustiin siihen autoon, Alex huomas sen heti takapenkillä ja tunnisti sun aseekses. Se laitto sen vaivihkaan piiloon ja on varmaan edelleen sillä.
Huokaisin helpotuksesta. Lopulta Rasmus päästi irti ja vilkaisi Romeota. Romeo nousi tuolilta ja lähti. Sitä Rasmus ilmeisesti odotti.
- Ja nyt, sä meet käymään suihkussa ja sen jälkeen me puhdistetaan se haava kunnolla.
Rasmus käski. Nousin vähin äänin tuolista ja kipitin suihkun puolelle.

Lukitsin oven perässäni ja heitin vaatteet pois. Istuin suihkupenkille ja avasin siteen jalastani. Jälki oli todella julman näköinen ja vuosi verta vieläkin hiukan. Astuin suihkun alle ja valutin vettä koko vartalolleni. Pelkkä vesi kirveli jalassani inhottavasti, mutta suljin silmäni ja turrutin kivun veden kanssa ja uskalsin pestä saippuallakin. Vältin kuitenkin saippuan joutumista haavaan. Kun olin peseytynyt, suljin suihkun ja kuivasin suurimman osan tukastani ja kietaisin pyyhkeen ympärilleni. Aijoin laittaa nahkahousut ja hupparin kyllä päälleni, mutten tajunnut ottaa muita puhtaita vaatteita. Ainoa vaihtoehto oli hiipiä niitä hakemaan. Avasin oven ja vilkaisin näkyikö ketään lähettyvillä. Ei näkynyt joten hipsin kohti huonettani, Pääsin puoleen väliin portaita kun Rasmus keskeytti minut.
- Susan.. Tuu ekan käymää keittiössä.
Ajattelin ensin jatkaa matkaani, mutta muutin mieleni ja menin pyyhe ympärilläni keittiöön.
- Istu alas niin hoidetaan se haava.
Rasmus oli tuonut jo puhdistusaineen ja puhtaan sideharson. Istuin tuolilla ja pidin reiteni tiiviisti kiinni toisissaan. Rasmus valutti puhdistusainetta haavalle ja hoiti puhdistuksen todella varovasti. Se ei sattunut yhtään. Annoimme haavan hetken kuivua, jonka jälkeen Rasmus laittoi siihen jonkin sortin lapun joka imisi vuotavan visvan ja veren itseensä. Kun harsoa alettiin laittaa, minun oli pakko hieman levittää jalkojani. Rasmus laittoi harson juuri sopivalle tiukkuudelle. Kun hänen kätensä kosketti sisäreittäni, värähdin automaattisesti. Toivoin, ettei Rasmus olisi kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta hän keskeytti harson laitoin ja vilkaisi minua. Naamani oli varmaan tulipunainen. Katsoin aivan muualle ja välttelin Rasmuksen katsetta. Kun ei saanut huomiota, hän siirsi kätensä mitään varoittamatta pyyhkeeni alle ja hiveli sisäreisiäni vain kiusallaan. Yritin pitää naamani peruslukemilla, mutta painoin vaistomaisesti silmäni tiukasti kiinni.
- Rasmus.. Lopeta.
Sanoin lopulta epävarmasti ja Rasmus jatkoi siteen laittamista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun hän lopulta oli valmis, pinkaisin ylös tuolilta ja juoksin suoraan yläkertaan ja puin alusvaatteet päälleni, kiskaisin hupparin niskaan ja nahkahousut jalkaani ja jäin tuijottamaan kuvaani peilistä. Kysymyksiä sateli päähäni. Epävarmuus kalvasi mieltäni. Harjasin tukkaani suoraksi. Se kuivui samalla hyvää tahtia. Lopulta heittäydyin hetkeksi makaamaan sängylleni ja mietin taas kaikkea tapahtunutta. Kukaan ei tiennyt miten asiat tulisivat päättymään. Menettääkö vielä joku henkensä, mitä Dimitrille tapahtuu? Pääsenkö koskaan.. Vapaaksi? Olin juuri sulkemassa silmiäni, kun Alex ilmestyi huoneeseen. Ponnahdin istumaan saman tien.
- Mä toin tän sun asees.
- Aa. Joo kiitti.
Sanoin Alexille ja otin aseen käteeni. Katsoin asetta jopa hieman surumielinen ilme kasvoillani.
- Mitä sä mietit?
- Mä vaan... Mä... Mä en vaan enää jaksa tätä. Mä lähden tästä kuviosta.
Alex katsoi minua pitkään hölmistyneenä.
- Sä teet mitä..?
Alex kysyi vielä. Vilkaisin häntä ja nousin sängyltä ylös. Kävelin huoneen ovelle ja vilkaisin vielä olkani yli Alexia ja poistuin vähin äänin kohti alakertaa.

Pääsin puoleen väliin portaita, kun kuulin Alexin huutavan takanani.
- Rasmus, Ryan, kuka tahansa älkää päästäkö Susania ulos!
Kiihdytin tahtiani ja kerkesin juuri portaiden alapäähän, kun Rasmus syöksyi eteeni esteeksi.
- Ja mihin sä oot menossa?
Nappasin molemmilla käsilläni kaiteista kiinni, loikkasin käsien varassa ilmaan ja potkaisin Rasmusta molemmilla jaloilla. Hän lensi vauhdilla selälleen lattialle. Hyppäsin ketterästi hänen ylitseen ja juoksin ulos.
- Perään! 
Rasmus huusi ja piteli hetken käsiä päänsä päällä. Ilmeisesti hän löi päänsä aika pahasti. Alex loikkasi myös Rasmuksen yli ja kiirehti perääni ulos. Juoksin kohti pihatietä.
- Susan! Jumalauta nyt tuu takasin!
Se oli Ryan. En ollut koskaan kuullut häntä noin vihaisena. Jatkoin pinkomista. Jalkaani alkoi koskea vietävästi. Oli todella typerä idea lähteä pakenemaan. Taas. Tiedostin sen itsekin, mutta otin tarkoituksella jatkuvasti typeriä riskejä. En tiennyt todellakaan mikä minua vaivasi. Kuulin jonku saavuttavan minua. Vauhtini hidastui kivun takia. Joku tarrasi minua käsivarresta ja pysäytti minut kuin seinään.
- Maahan!
Kuulin Alexin huutavan minulle. Alex siis piteli minua.
- Vauhtia!
En ollut kuullut Alexiakaan hetkeen noin vihaisena. Laskeuduin polvilleni nurmikolle. Alex kaatoi minut vatsalleen ja piteli käsiäni maata vasten ranteista kiinni pitäen. Lopulta luokseni ilmestyi myös Ryan ja Rasmus.
- Saatanan idiootti!
Rasmus huusi minulle todella vihaisena. Ryan seisoi toimettomana vieressä, eikä edes vilkaissut minuun päin. Alex pysyi tiiviisti paikoillaan ja istui kevyesti alaselkäni päällä jalat molemmin puolin kylkiäni.
- Päästäkää mut pois! Mä en jää tänne enää hetkekskään!
- Turpa kiinni vai haluat sä et meidät löydetään!
Rasmus sanoi ja tukki suuni laskeuduttuaan polvilleen eteeni.
- Sä oot kyllä todellinen tuuliviiri. Mä ymmärrän et tää tilanne aiheuttaa paineita, mut sä vaarannat ittes lisäks meistä jokaisen toimimalla näin!
Rasmus antoi minulle puheen vuoron ja otti käden pois suultani.
- Haista vittu! Jos te ette ois vieny mua, mä olisin onnellinen nyt! Mä en ois koskaan joutunu tähä tilanteesee ilman teitä!
Rasmuksella petti hermo. Hän läväytti minua avokämmenellä poskelle. Olihan se odotettavissa. Tiesin että Rasmus voi tehdä niin.
- Rasmus...
Ryan aloitti vihaisena, muttei ottanut askelia Rasmusta kohti.
- Te ette vaan tajua yhtään mitään.
Sanoin itkun sekaisessa tilassa.
- Me tajutaan paljon enemmän kuin sä uskotkaan. Sinä et vain tunnu tajuavan nyt omaa parastasi. Nosta se ylös.
Rasmus käski. Alex nousi pois päältäni ja kiskaisi minut vauhdilla ylös ja piteli minua lujasti kiinni kädet ympärilläni.
- Sä et Susan jätä mulle enää vaihtoehtoja. Mun on pakko laittaaa sut lukkojen taakse niin kauaks aikaa kun on tarvis. Mä en aio riskeetava omaa elämääni sun takias.
Rasmus oli tosissaan. Oliko minun pelini pelattu?
- Älä... Mä en halua.
Anelin hyvin vaimealla äänellä.
- Mulla alkaa oikeesti mennä suhun luotto.
- Luuletko sä et olisin joskus luottanut suhun? Tilit on tasan.
Vittuilin Rasmukselle vaistomaisesti. Tällä kertaa Rasmus ei näyttänyt välittävän mitään.
- Vie se yläkertaan ja lukitse huoneseensa. Tää oli tältä erää tässä.
Alex kiskoi minut mukaansa Rasmuksen käskystä.

Pääsimme yläkertaan asti. Ryan oli seurannut meitä.
- Saanks mä jutella hetken Susanin kans?
Ryan pyysi ja Alex nyökkäsi, mutta jäi oven ulkopuolelle vahtiin. Menin sängyn viereen ja istuin sen reunalle. En uskalatanut edes katsoa heti Ryania.
- Susan miks sä teet näin?
- Mä en halua kuolla.
Vastasin hiljaa ja pyyhin kyyneleitä poskiltani.
- Kai sä ymmärrät et jos sä teet noin, se on varmempi tapa kuolla. Rasmus voi päättää sun päivät ihan millon haluaa.
- Ei se sitä tee. Se tarvii mua kuitenkin ja sillä on pakkomielle muhun.
En tiedä uskoinko tuohon itsekään.
- Sä saatoit äsken myös mut ja Romeon vaaraan. Ajattelit sä sitä yhtään?
Pyöritin päätäni. En ajatellut.
- Nyt otat ittees niskasta kiinni. Ja pidät sen otteen. Saatat joutua anomaan että saat liikkua taas vapaasti. Rasmus on helvetin vihanen.
Tiesin kyllä senkin. Jotenkin se tuntui vielä pahemmalta kun se sanottiin ääneen. Nyökkäsin Ryanille.
- Hyvä tyttö. Mä pyydän Rasmuksen käymään täällä, kunhan se ensin rauhottuu.
Ryan sanoi ja poistui huoneesta. Alex lukitsi oven ulkopuolelta ja minä jäin lukkojen taakse.

Olin maannut sängylläni pari tuntia, kun ovi tultiin avaamaan. Rasmus astui huoneeseen ja tuli istumaan sängyn reunalle.
- Mä en tiedä... Voinko mä luottaa siihen että sä hoidat huomisen keikan kunnialla. Jos sä sössit siellä jotain niinkuin täällä äsken, te kuolette molemmat.
Makasin hiljaa sängylläni sanomatta mitään.
- Susan. Vastaa mulle.
Käänsin pääni Rasmusta kohti.
- Mitä väliä sillä on? Dimitri tappaa kuitenkin meidät.
Rasmus laski toisen kätensä toiselle puolelleni ja laskeutui lähemmäs kasvojani.
- Ei tapa. Se on ammattilainen ja sitä seurataan varmasti. Se ei olis niin varomaton. Saattaa se merkkejä antaa pelotteeks mut se ei henkeä kevin perustein vie. Jos sä et oo tässä mukana sä et ikinä pääse Dimitristä eroon.
Kai minun oli vain yritettävä luottaa Rasmukseen.
- Okei. Mä suostun. mä vaan toivon et tää olis pian ohi.
- Mitä paremmin pidät sopimuksesta kiinni, sitä nopeemmin tää on ohi. Ykskin karkausyritys vielä ja mä vien sulta kävelykyvyn iäksi. Muista sen.
Nyökkäsin Rasmukselle, joka nousi tämän jälkeen sängyltä ja lähti huoneesta ulos. Hän ei lukinnut ovea, vaan jätti sen auki. Käänsin kylkeä sängyllä ja jossain vaiheessa nukahdin.