Jatkoa tauon jälkeen

- Noh, mitä olet mennyt nyt sotkemaan?
Rasmus tenttasi, enkä yksinkertaisesti osannut hänelle vastata joten olin vaiti.
- Anna mun pukea. Lupaan tulla täältä heti pois.
Pyysin ja katsoin Rasmusta kokoajan. Miehen katse kyllä vilkaisi rintojani ja sitten taas silmiäni. Hän hellitti otteensa, heitti lattialastan seinään suutuspäissään ja jäi seisomaan kädet puuskassa ovensuulle.
- Hei oikeesti. Vähän yksityisyyttä kiitos?
Sanoin rauhallisesti. Rasmus ei liikahtanut. Käänsin selkäni Rasmukselle ja kuivasin hiuksiani pyyhkeeseen. Totta kai ne jäivät kosteiksi, mutta liian veden sai onneksi pois. Otin Rasmuksen vierestä hyllyltä puhtaat vaateet ja siirsin ne penkille. Puin ensimmäisenä alushousut jalkaan, jotta minulla oli edes hieman peitetympi olo. Otin rintaliivit ja asettelin ne paikoilleen ja yritin sulkea lukon kädet taaksepäin käännettynä. Se oli hankalaa enkä ikinä osuisi kohdalleen, tunsin äkkiä Rasmuksen tarttuvan liiveihini ja laittavan lukon kiinni. Olin aivan kauhuissani sen muutaman sekunnin. En kiittänyt, en sanonut mitään miehelle. Olin yhä selkä häneen päin kun puin topin päälleni ja laitoin mustat colleget jalkaan. Lopulta olin valmis ja käännyin katsomaan Rasmusta. Mies väisti ovelta ja päästi minut kulkemaan siitä ensin.

Tontin tasanteella minua todellakin odotti sekä Toni, että Romeo. Olin jo juoksemassa Romeon luo, mutta Rasmus nappasi minua paksusta pehkostani kiinni.
- Älä turhaan hätäile.
Romeon kasvoista näki vihan paistavan hänen tuijottaessaan Rasmusta.
- Mikä tää juttu nyt niiku on?
Kysyin Rasmukselta ja myötäilin hänen otettaan, jottei tukkani lähtisi kokonaan.
- Tämä oli ihan Romeon ja minun päätös. Tai olin tulossa yksin, mutta Romeo aavisti aikeeni ja änkesi mukaan. Kai se on parempi näin, kuin että hän olisi yht’ äkkiä hyökännyt paikan päälle yksin?
Toni puhui. Olisin kyllä voinut lyödä juuri nyt Tonia. Hän olisi voinut hyvin kieltää Romeota. Halusiko hän tahallaan asettaa meidät kaikki vaaraan? Alex, Atte ja Aki tulivat talosta myös luoksemme.
- Mitä tääl tapahtuu..?
Aki kysyi ja jäi hölmönä katsomaan veljeään tämän nähdessään.
- Otappas tuo.
Rasmus sanoi ja tönäisi minut Akia päin, joka onneksi oli varautunut siihen, joten emme kaatuneet nurin. Aki käänsi minut kasvot muihin päin ja piti kätensä ympärilläni. Mutta hänen otteensa oli aivan erilainen kuin Rasmuksella. Ehkä vain kuvittelin niin sen pohjalta mitä mies minulle aiemmin eilen sanoi.

- Et noudattanut sääntöjä jotka sinulle annoin. Saatte nyt ihan sen mukaan kärsiä tästä. Alex..?
Alex toi Rasmukselle hänen aseensa. Mies latasi sen ja nosti sen kohti Tonia ja Romeota.
- Kumpi? Saatte ihan itse päättää.
Rasmus naurahti. Hänellähän oli armolliset vaihtoehdot. Toni ja Romeo näyttivät varauksellisilta ja hieman jopa paniikissa olevilta.
- Eikö tätä voi sopia puhumalla?
Toni pyysi rauhallisesti.
- Älä unta näe.
Rasmus sanoi ja vilkaisi olkansa yli vielä minua, nosti hymyn huulilleen ja kääntyi takaisin Romeota ja Tonia kohden.
- Rasmus, älä!
Huusin paniikissa. Aki ei kuitenkaan suostunut irrottamaan otettaan. Rasmus kääntyi katsomaan minua taas olkansa yli.
- Suostun mihin vain, jos vain jätät molemmat henkiin ja annat heidän käydä täällä.
Sanoin vihan ja pelon sekaisessa tunteessa. Katuisin tuota lausetta jonain päivänä. Olisin voinut valita viisaammankin vaihtoehdon.
- Aika paljon pyydetty, mutta myös paljon annettu. Joten mikäs siinä, olkoon.
Rasmus hymyili kun tajusi että sai mitä halusi. Minut. Olin nyt jo vihainen itselleni. Rasmus napsautti sormiaan ja Aki päästi minut irti. Juoksin saman tien Romeota halaamaan. Sain siihen vastauksena saman rakastavan halauksen.
- Olette ihan hulluja.
Sanoin ehkä hieman vihaisestikin.
- No ei se sinustakaan kovin kaukana ole. Tajuatko millaisen sopimuksen teit juuri Rasmuksen kanssa?
Toni moitti. Vilkaisin häntä vihaisesti.
- Sinäkö olisit antanut ampua jommankumman?
Mies vaikeni ja käänsi katseensa.  Toni oli kyllä lojaali kaikille. Ei siitä päästy yli eikä ympäri. Toisinaan hän vain pakeni tätä todellisuutta ja sätti helposti muita päätöksistä, jotka olisi voinut itse tehdä. Ristiriitaista.

Toni ja Romeo jäivät joksikin aikaa.
- Mitä teette Jehun suhteen?
Kysyin hämmentyneenä. Ensin Toni vain kohautti hartioitaan.
- Emme kerro hänelle. Sen paskan ei tarvitse tänne tulla. Se mies on muuttunut todella paljon siitä mitä hän oli aiemmin…
Hän lopulta kertoi ja iski vihaisesti nyrkin seinään. Seisoimme ulko-oven lähettyvillä. Säpsähdin hieman Tonin käytöstä, mutten antanut sen häiritä enempää, Toni ei ollut väkivaltainen, vain vihainen. Istuuduin portaalle ja nojasin kädet poskilla polviini.
- Kyllä tässä on aivan järjetön soppa.
Romeo huokaisi ja istui viereeni. Rasmus tuli ulos ja seisoi nyt takanani portailla. Mies laski kädet olkapäilleni.
- Meillä olis vähän juteltavaa. Tule vartin päästä keittiöön. Yksin.
Värähdin Rasmuksen kosketusta. Nyökkäsin, enkä sanonut mitään. Nojasin Romeon olkapäähän kyynel silmäkulmassa.
- Milloin ikinä päästäänkin tästä pois… Voin juhlia vapauttani. En tiedä mitä hittoa tässä enää voi tehdä. Rasmus on tosissaan ja siinä on syytä pelätä.
Sanoin apeasti ja vilkaisin olkani yli, vaikka Rasmus oli jo lähtenyt.

Romeo ja Toni päättivät lähteä, koska halusin valmistautua tuskalliseen keskusteluun. Istuin portailla niin kauan kun Romeo ja Toni katosivat kokonaan näkyvistä. Nousin portailta, pyyhkäisin housuistani roskat pois ja astelin keittiöön. Nojasin oven karmiin ja Rasmus oli jo istumassa keittiössä.
- Sul oli asiaa?
Kysyin, mutta Rasmus ei kääntänyt katsettaankaan minuun.
- Istu.
Mies käski ja irtaannuin ovenkarmista ja otin askeleen kohti keittiönpöytää.

Kuva Susanista

Lupaamani kuva Susanista. Älkää heittäkö mitään murska-arvostelua, koska kuten sanoin, en todellakaan osaa ihmistä piirtää. :D Sudet ja koirat kuuluu siihen osaamisalueeseen enemmän.