Jatkoa

Ryan ei osannut kommentoida pitkään aikaan mitään. Mies vain istui pöydän ääressä käsi poskellaan.
- Kyllä meidän on täältä hittoon lähettävä.
Mies sanoi ja oli erittäin tuumailevan näköinen. Nyökkäsin vain. Mielenterveyteni reistasi nyt jo, mutta tilanne vain pahenisi ajan kanssa.
- Mitä jos Rasmus…
- Älä edes aloita. Ei varmasti tee.
En tiennyt, mistä Ryan arvasi pelkoni, mutta Rasmus oli jo kerran raiskannut minut. Miksi se ei toistuisi? Varsinkin kun jäin kiinni hänen yksityisyytensä tirkistelystä. Vaikka sairas näkyhän se oli. Tuijotin Ryania pitkään. En hetkeen edes itse tajunnut tuijottavasti.
- No mitä..?
Ryan kuitenkin kysyi ja havahduin saman tien.
- E-ei mitään. En minä tiedä. Ajatus harhailee. Ryan nousi seisomaan ja käveli taakseni, kietoi kätensä ympärilleni ja halasi rauhallisesti ja tyytyväisenä.
- Kuule, kyllä me tästä selvitään kun yhtä pidetään.
Annoin Ryanille suukon poskelle.
- Mitä muuten luulet, mitä Toni aikoo?
Ryan kohautti hartioitaan.
- En minä tiedä. Jotain hän aikoo. Ja Tonin tuntien, kohta Romeo ja Jehukin tietävät. Rasmus antoi voimakkaan varoituksen, joten kyllä se mies miettii.
- Tai sitten ei.
Jatkoin rauhallisesti. Mutta tottahan se oli. Toni oli äkkipikainen.

Ilta vaihtui pikkuhiljaa yön puolelle. Istuin aitan rappusilla, kuin odottaen lupaa Rasmukselta, missä saisin nukkua. Alex käväisi välillä pihalla, muttei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Yllätyksekseni Aki asteli luokseni ja istui vierelleni ja sytytti tupakan.
- Rasmus on ollut yllättävän rauhallinen. Sinun on parempi pitää varasi. Hän kehittää vielä aivan varmasti jotain.
Kuuntelin Akin sanoja ja huokaisin syvään.
- Ihan kun en sitä tietäisi. Miksi muistutat kokoajan? Tässä liemessä eläminen on tuskaisempaa kuin oletinkaan. Enkä pääse tästä koskaan eteenpäin, jollen itse nouse Rasmusta vastaan.
Sanoin vihaisesti.
- Etköhän ole niskuroinut jo liikaakin. Sinun on nyt vain toimittava Rasmuksen mukaan.
Tuhahdin ja nousin ylös. Aki nappasi ranteestani kiinni.
- Nyt, rauhoitu.
Aki käskytti ja tiukensi hieman otettaan. En luonut lainkaan katsetta mieheen.
- Tajuat sä miten sekasin Rasmus on?
Lopulta loin katseen Akiin.
- Miten voit puhua noin? Entä jos kerron Rasmukselle?
- Sitten kerrot. Yritä nyt tajuta, että tämä tilanne muuttuu vain kun toimimme niin kuin Rasmus haluaa. En ole tässä hommassa vapaaehtoisesti, valehteli Rasmus mitä tahansa. Tai minä. Haluan vain teidät vapaiksi, mutten tiedä miten.
En uskonut sanaakaan Akilta. En vain pystynyt. Istuin lopulta takaisin portaalle ja Aki päästi irti.
- Osaathan sinä pitää sen tytön ruodussa.
Kuulin Rasmuksen sanovan Akille. En noussut Akin vierestä. Vilkaisin vain miestä kulmien alta.
- Sinä voit mennä sisälle.
Rasmus sanoi minulle ja nousin ylös. Seisoin varmaan parin sentin päässä miehen vartalosta, eikä Rasmus siirtynyt milliäkään kauemmas. Tuijotti vain pitkään. Hivuttauduin miehen ohi hipaisemattakaan häntä.

Hipsin sisään ja suoraan huoneeseen Ryanin seuraan. Istuin sängyn laidalle.
- Mitä luulet, tai mitä mieltä olet Akista?
Ryan kääntyi katsomaan minua oudosti.
- Paskiainen. Kuten Rasmus, Alex ja Attekin.
Käänsin katseeni taas muualle.
- Hän kertoi minulle… Tai… Jos hänen aikeensa ovatkin hyvät?
Hämmästelin ja sain mitä oudoimman katseen Ryanilta.
- Et kai sinä nyt luota Akiin?!
Ryan luki varmasti kasvoiltani epävarmuuteni. En tiennyt miten suhtautua Akin sanoihin, vaikken häntä uskonutkaan.
- No hän puhui kyllä asioista joita jäin miettimään.
Sanoin vaikeroiden. Ryanin ilme muuttui kysyväksi. En uskaltanut avata suutani. En tiennyt olisiko hyvä idea jos Ryan tietäisi ja jos Rasmus aistisi jotain. Aki saisi kertoa itse. Lopulta päätännän päätteeksi kävimme nukkumaan. Minulla oli lievästi sanoen hieman turvallisempi olo kuin edellisyönä.

Aamu valkeni. Olin istunut sängyllä jo pidemmän aikaa kun Ryan heräsi. Tukkani oli varmaan sekaisin ja osittain pystyssä. Ryan hymyili nähdessään minut ja olisin voinut vannoa että syynä olivat nimenomaan hiukset ja se miltä aamulla näytin.
- Minä menen suihkuun jos täältä sellainen hienous löytyy.
Sanoin ja nousi seisomaan, venyttelin ja haukottelin. Ryan jäi vielä sänkyyn kun kaivoin laukustani puhtaat vaatteet.

Etsin Rasmuksen käsiini. Hän oli itse asiassa pihalla ja möllötti Alexin kanssa metsään. Liityin rivistöön ja ihmettelin mitä he oikein tekivät.
- Nuo äänet eivät voi olla kaikua. Ne tulevat läheltä.
Rasmus sanoi, muttei edes vilkaissut suuntaani. Lähistöltä kuului auton ääni. Pitäisikö Rasmuksen ja Alexin siis huolestua?
- Tuota, minä haluan mennä suihkuun.
- Jatka ”keittokomeron” ohi ja löydät oven joka vie maan alle. Siellä on suihku.
Eli toinenkin kellari. Tosin voisihan olla että ne yhdistyisivät. Olipa ikävä paikka suihkulle. Lähdin sanaakaan sanomatta ja menin kuten Rasmus neuvoi. Löysin oven, joka oli kyllä hiton tiukasti kiinni. Jouduin oikeasti käyttämään voimaa että sain sen auki. Suljin sen perässäni ja tietenkään sitä ei saanut lukkoon. Sama se. Ehkä lähempänä suihkua olisi toinen ovi. Mutta edetessäni portaat alas, ei suihkun luona ollut ovea. Huoneessa oli pieni hyllykkö jossa oli puhtaita pyyhkeitä. Heitin vaatteeni pois ja nostin pyyhkeen odottamaan mahdollisimman lähelle suihkua. Laitoin suihkun päälle ja annoin veden valua runsaasti vartalollani samalla kun peseydyin. Ihme, että mökkiin tuli lämmintä vettä. Sain peseydyttyä suht’ nopeasti ja käännyin ottamaan pyyhettä naulasta, kun Rasmus seisoikin takanani.
- Olisikohan sinulla jotain selitettävää?
Katsoin häntä vähintäänkin kauhistuneena ja yritin peittää haarukseni ja rintani. Seinää vasten nojasi lattian kuivauslasta, jonka Rasmus nosti ja työnsi minut kylmää seinää vasten. Nostin automaattisesti kädet varteen kiinni ja yritin työntää takaisin jotta henki kulkisi.
- Turhaan peittelet, olen minä sinut ennenkin alasti nähnyt ja nainutkin jos et muista!
Mies huusi. Kyynel vierähti poskelleni.
- Mitä helvettiä sä nyt riehut?
Tiuskaisin peloissani.
- Oiskohan sulla jotain selitettävää?
Mies kysyi ja painoi lastan vartta tiukemmin minua kohti.
- Mistä!?
Kysyin ja jouduin huutamaan, että sain paniikin keskeltä ääntä.
- Siitä, että Toni tuli tänne.
- Mitä ihmeellistä siinä on?
Kysyin, sehän oli sinänsä sovittu juttu.
- Romeon kanssa!
Mikä helpotus ja mikä kauhistus, ajattelin kun tuijotin Rasmuksen vihasta palavaa katsetta.

Jatkoa taas

Lähdimme liikkeelle ja Alex ihme kyllä ajoi rauhallisesti. Minulla ei ollut mitään ongelmaa istua kyydissä ja hänestä kiinni pitäminenkään ei enää ollut aivan niin kamalaa. Alex oli varmasti kokenut kuski. Minähän en tämän homman ideaa sen paremmin tiennyt. Olin nyt vain Alexin vietävänä. Pian parkkeerasimme johonkin syrjäiselle rannalle. Kallion kupeeseen. Alex otti kypärän pois päästään. Samoin minä.
- Minä jään odottamaan tänne. Pääset Tonin asutukselle kun kävelet ranta viivaa pitkin tuohon suuntaan.
Alex osoitti kädellään ja nyökkäsin. Olin juuri laskeutumassa pyörän kyydistä, kun Alex tarrasi ranteeseeni.
- Ja Susan.. Muistakin, jos et palaa kahden tunnin sisällä, en kaihda keinoja.
Tuo kuulosti Rasmuksen lauseelta. En yrittänyt edes kiskoa kättäni irti Alexin otteesta. Nyökkäsin vain rauhallisesti ja mies irrotti otteensa. Laskeuduin pyörän kyydistä ja lähdin rivakkaa tahtia kävelemään rantaviivaa pitkin Alexin näyttämään suuntaa. Kallion vierellä kulki synkkä kaitale metsää, jonka taakse en näkisi ennen kuin olisin kokonaan pois sen kohdalta. Mitenhän pitkä matka Tonin asunnolle oli? Olin kulkenut varmaan kymmenen minuuttia kun saavuin lopulta aukeammalle. Siellä se oli. Ihan kuten Alex sanoi. Tonin talo! Pistin juoksuksi ja juoksin rantaviivaa pitkin joka pikkuhiljaa muuttui hankalakulkuiseksi hiekaksi. Se ei minua estellyt. Juoksin suoraan takapihaa kohti ja näinkin ihmisiä ulkona.
- Romeo!
Huusin lähes onnesta itkien. Saman tien rantatuolilta nousi ylös minulla aina niin tuttu ja turvallinen mies, joka näytti varmasti vähintään yhtä hämmästyneeltä kuin minä kun näin tämän talon. Romeo juoksi minua vastaan ja suorastaan hyppäsin hänen kaulaansa itku kurkussa. Romeo silitteli selkääni ja hiuksiani pitkän aikaa samalla kun Toni ja Jehukin ilmaantuivat paikalle.
- Miten ihmeessä sä täällä olet?
Toni hämmästeli ja Jehukin näytti ihmeen tyytyväiseltä.
- No mut oikeestaan laitettiin hakemaan tavaroitani. En voi riskeerata nyt mitään. Tässä pelissä kenen tahansa henki on vaarassa jos en palaa takaisin.
Romeo oli ainoa joka näytti ymmärtäväiseltä. Kävelin hänen kanssaan sisälle ja etsin laukkuani, joka lopulta löytyi jostain syystä yläkerrasta. Pakkasin sinne vaatteitani ja iPodin. Ei minulla sen suurempaa omaisuutta ollut.

Sain lopulta kaiken pakattua ja istuin Romeon kanssa rannalla. Mies näytti mietteliäältä.
- Älä huoli. Palaan aivan varmasti vielä kotiin. Samoin Ryan.
Lohdutin, mutta Romeon ilme ei kirkastunut. Tämä tilanne ahdisti häntä varmasti siinä missä minuakin. Ehkä jopa enemmänkin. Olihan hänen veljensä yksi pahan tekijä ja vapauden riistäjä. Nojasin Romeon olkapäähän ja mies nostikin samalla kätensä hartioideni yli.
- Meidän täytyy keksiä jotakin.
Nyökkäsin, mutta nyt sitä oli turha edes miettiä. Rasmus ja Alex toimivat hyvin yhteen ja tekisivät selvän koko tämän talon kolmikosta jos huonosti kävisi.
- Yritimme löytää sinut. Jäljet ovat hyvin peitetty. Emme löytäneet yhtään mitään. Ja se mondeo… Siitäkään ei löytynyt mitään henkilötietoja. Tai se mitä löytyi, vaikuttaisi siltä että auto kuuluu kuolleelle ihmiselle. Jollekin vanhukselle.
Romeo selitti. Rasmua oli siis todella hoitanut kaiken. Ja Aki peitti hänen jälkiään hyvää tahtia. Valitettavasti se kaksi tuntinen josta oli puhe, kului uskomattoman nopeasti.
- Minun on lähdettävä…
Sanoin apeasti ja Romeo nyökkäsi. Nousimme ylös hiekalta ja halasin Romeota vielä pitkään.
- Oikeesti, älkää seuratko. Se tietää hankaluuksia kaikille. Etenkin minulle…
Halusin jopa taas suojella omaakin nahkaani. Romeo nyökkäsi hyväksyvästi. Toni ja Jehu eivät sanoneet mitään vaikka olivat ilmaantuneet paikalle jo aikaa sitten.
- Luvatkaa. Tuun takasin niin pian kun pääsen.
Pitkän harkinnan jälkeen molemmat nyökkäsivät.

 Lähdin talolta ja kävelin taas rantaviivaa pitkin takaisin sinne mistä tulin. Vilkaisin vähän väliä olkani yli ja kun kukaan ei seurannut, pinkaisin taas juoksuun ja katosin metsän pimentoon juostessani rantaviivaa. Päädyin lopulta paikkaan jossa Alex minua odotti. Hän istui kalliolla ja heitteli irtokiviä veteen.
- Nonni. Hyvä tyttö osaathan sinä noudattaa ohjeita.
Alex naurahti ja kiskaisi samalla nahkatakkinsa takaisin päälleen., jonka oli ilmeisesti riisunut kuumuuden takia. Istuin Alexin viereen kalliolle. Mies kaivoi takkinsa taskua ja otti sieltä pienen pussin ja tiputti sieltä kädelleen jonkun napin. Se ei ollut hänen normaali lääkityksensä. Mies oli juuri heivaamassa nappia suuhunsa, kun minä otin hänen kädestään kiinni ja toisella otin napin itselleni.
- Ei minun seurassani. Eikä silloin kun lähdet vielä kuskaamaan minua johonkin.
Tiuskaisin vihaisesti Alex vain naurahti. Ojensin napin takaisin hänelle siinä uskossa että se menee takaisin samaiseen pussiin mistä tuli. Ja sinne se menikin. Mutta tässä sain varmistuksen siihen, että hän käyttää edelleenkin.
- Lähetään menee.
Alex sanoi lopulta ja laittoi taas kypärän päähänsä. Tein samoin ja nousin heti kyytiin kun mies oli mennyt edeltä. Pidin Alexista kiinni. Hurautimme suorinta tietä takaisin mökin tienoille, mutta nautin joka hetkestä moottoripyörän kyydissä. Olin aina pitänyt siitä.

Perille päästyämme Alex lähti taluttamaan moottoripyörää rinnettä alas. Autoin häntä vaikken tiennyt oliko minusta enemmän haittaa kuin hyötyä. Rasmus oli meitä vastassa ja hän näytti todella helpottuneelta. Oliko hän todella pelännyt noin paljon että tekisin pakomatkan? Olihan se vähän hämmentävää, mutta toisaalta olin hieman ylpeä tuosta aiheuttamastani pelosta. Alex hylkäsi pyörän lopulta aitan taakse piiloon, samoin molemmat kypärät. Kävelin rauhallisesti Rasmuksen ohi, ja kun tämä ei välittänyt siitä, etsin käsiini Ryanin. Löysin hänet huoneestamme.
- Mitä sinä siinä mökötät?
Kysyin, kun Ryan ei tuntunut reagoivan tulooni. Mies makasi sängyllä ja nousi lopulta istumaan ja katsoi minua.
- Atte ja Aki ei oo varmaa tullu vielä.. Mis Rasmus ja Alex on?
En edes tiennyt missä Aki ja Atte olivat… Mutta vastasin parhaani mukaan Rasmuksesta ja Alexista, että he olivat pihalla.
- Tule. Näytän sinulle nyt jotain.
Ryan nousi sängystä ja kiskaisi minut vauhdilla mukaansa. Hän ohjasi minut keittiön läpi keittokomeron ovelle. Ryan avasi oven ja sieltä paljastui jotain aivan muuta kuin keittokomero. Aivan erillinen huone, ja kun astuin sinne sisään ja laitoin valot päälle. Minua kohtasi järkyttävä näky. Tämän huoneen yksi seinä oli tapetoitu kuvillani. Joissakin saattoi olla mukana Ryan tai Romeo. Haukoin henkeäni paniikin vallassa. Oliko tämä Alexin sekä Rasmuksen tekosia? Mistä helvetistä nyt oli kyse? Pöydillä lojui paperinpalasia, joissa luki tekstejä. Lähinnä päivänmäärä, kellon aika ja paikka jossa olin ollut sillä hetkellä. Lisäksi pöydällä oli läppäri, jonka vieressä oli pino CD koteloita. Vilkaisin tekstejä koteloissa. Taas päivänmääriä ja kellon aikoja.
- Katso konetta.
Ryan sanoi ja heilautin hiirtä, jotta sain kuvan näkymään.
- Ei jumalauta…
Sanoin rauhattomasti ääneen ja astuin kauemmas näytöstä. Näytössä näkyi suora näkymä Ryanin ja minun huoneeseeni. Ja suorana. Eli meitä tarkkailtiin videoimallakin.
- He ovat siis nähneet myös..?
Siitä se riemu vasta ratkesi. Toinen oli minut jo kerran raiskannut ja toinen muita yrittänyt. Ryanin ja minun sessio päivällä oli varmasti jo heidän verkkokalvollaan. Miten emme ole voineet nähdä kameraa huoneessa? Toisaalta, ei tämä olisi tullut ihan ensimmäisenä mieleen edes Rasmukselta ja Alexilta.

- … Ja miten helvetissä löysit tänne!?
Kuulimme huudon pihalta. Juoksimme ulos huoneesta ja sieltä suoraan pihalle asti. Ryan oli jo kerennyt hieman ennen minua ovesta ja kun itse siitä juoksin. Rasmus oli minua vastassa ja sain ensimmäisenä tuntuvan lyönnin avokämmenestä. Siinä oli voimaa. Sillä kaaduin maahan polvilleni. Mitä hittoa tapahtui? Olin aivan poissa tolaltani. Pysyin maassa kyllä nelinkontin, en uskaltanut edes nousta ylemmäs. Näin Tonin.
- Mitä hittoa…
Sanoin lähes äänettömästi kun näin miehen. Rasmus kiskaisi minut väkivaltaisesti hiuksista kiinni pitäen ylös.
- Saatanan huora! Olishan se pitäny arvata et kerrot tästä kaikesta!
- En kertonu!
Huusin vihaisesti. En tiennyt olinko vihainen Rasmukselle vai Tonille.
- Miten toi saatanan kermaperse sit tänne pääty?!
En muista milloin olisin nähnyt Rasmuksen yhtä vihaisena.
- No en minä tiedä! Päästä irti!
Huusin minä ääntäni sain.
- Rasmus, päästä se. Ei Susan kertonut.
Toni aloitti. Rasmus hellitti otettaan ja tönäisi minut suoraan Alexia päin, joka kyllä otti minut taitavasti vastaan.
- Noh? Mikä on sinun versiosi?
Rasmus puhui taas yllättävän rauhallisesti. Pelkäsin silti todella. En osannut edes irrottautua Alexista sillä hetkellä. Ei hänkään kyllä tajunnut tilannetta.
- Tiesin, että joku hakee Susanin tavarat jossakin vaiheessa. Hänen laukussaan on paikannuslaite. Erittäin pieni ja helppo sujauttaa laukkuun tai vaikka housujen taskuun.
Toni kertoi ja se selitti miksi laukkuani oli siirrelty.

Rasmus vilkaisi minua ja sitten Tonia. Ryan yritti pysyä rauhallisena.
- No mitä haluat?
Rasmus kysyi lopulta huokaisten.
- Jutella. En muuta.
Rasmus suostui lopulta Tonin pyyntöön ja siirryimme koko porukka talon toiselle puolelle, jossa en ollut aikaisemmin käynytkään. Siellä oli Pöytä ja ympärillä kahdeksan tuloa. Todella vanhoja kalusteita, varmaan jääneet edelliseltä omistajalta. Istuin yhteen tuoliin. Oikealle puolelleni istui Alex ja vasemmalle Rasmus. Vastapäätäni oli Ryan ja Rasmusta vastassa Toni.
- Rasmus, yrittäisit nyt ymmärtää, että olen sinua askeleen edellä. Ja en anna Susanin ajautua vaaraan takiasi.
Toni aloitti. Nostin katseeni häneen.
- Vitun idiootti. Sähän se tässä mut ajat vaaraan tulemalla tänne!
Tiuskaisin. Sain samalla Rasmukselta niin vihaisen mulkaisun, että laskin katseeni polviini.
- Anteeksi..
Sanoin kuiskaten.
- Susan on kyllä oikeassa. Koska tiedät nyt tämän paikan, meidän on viisaampaa lähteä helvettiin täältä. En vain tiedä voinko päästää enää sinuakaan lähtemään.
Rasmus naurahti ja se aiheutti selässäni kylmät väreet. Puistatti oikein.
- Entä Romeo ja Jehu?
Rasmus jatkoi ja siitä aiheesta minäkin kiinnostuin.
- He eivät tiedä. Eivätkä saakaan tietää.
Olin jälleen vihainen. Sen varmasti näki.
- Hyvä on. Saat mahdollisuuden. Jos käyt täällä… Käyt yksin. Jos tuot mukanasi joko Romeon tai Jehun, joku teistä saattaa päästä hengestään. Jos johdatat kytät tänne, Susan pääsee hengestään. Nyt kannattaa toimia viisaasti.
Rasmus hymähti ja silitteli hiuksiani. Yritin vältellä hänen kosketustaan, mutta tuolin käsinojat olivat ikävästi tiellä. Ryanilla oli pää hieman painuksissa ja kädet pöydällä. Koko homma oli kyllä niin pahasti kustu ettei ollut tosikaan. Valitettavasti seuraava asia mitä näin oli Rasmuksen ja Tonin käden puristus. Luotin kyllä Toniin ja tässä kohtaan se oli huono juttu. En näkisi varmaan enää Romeota. Jehusta tällä hetkellä ei ollut niin väliä.
- Lähden nyt jatkamaan matkaa ja hoidan velvollisuudet joita oikeasti lähdin hoitamaan.
Toni nousi tuolista eikä sen enempää kertonut. Mitä lie sanonut Romeolle ja Jehulle ennen tänne lähtöä. Nousin tuolista vaikka Rasmus yritti olla toista mieltä. Estin Tonin eteen ja katsoin komeaa miestä hieman yläviistoon.
- Lupaa se. Sano se ääneen tai et lähde täältä mihinkään.
Sanoin topakasti ja pidin katsekontaktin. Toni oli todella pitkään vaiti.
- Lupaan, etten tuo tänne yhtäkään ulkopuolista ihmistä.
Toni lupasi lopulta ja päästin hänet menemään. Nojasin seinään käsilläni. Rasmus nousi myös tuolista, samoin Alex. Heidän mentyään istuin Ryanin seuraan.

- Minun on hävitettävä se paikannin. Jos Rasmus viekin meidät täältä pois. En halua riskeerata ystäviäni. Edelleenkään.
Sanoin ja nojasin käsillä pöytään.
- Kuule, ei Rasmus vie meitä mihinkään. Jos veisi, hän olisi vienyt jo. Tällaisia hylättyjä, suht hyvä kuntoisia paikkoja on äärimmäisen vaikea löytää.
Ryan jatkoi. Huokaisin syvään ja nojasin kunnolla selkänojaan. Rasmus palasi aika nopeasti takaisin luoksemme. Hän nojasi toisella kädellä seinään ja tuijotti minua.
- Minua ei sinänsä haittaa se että olet utelias, mutta kun käyt tonkimassa täällä ympäri taloa, niin muista ensi kerralla sammuttaa valot. Myös keittokomerosta.
Käänsin katseeni Rasmuksesta ja puristin silmiäni kiinni ja jauhoin lausahdusta ’voi paska’ mielessäni pidemmän aikaa. Arvelin, ettei tämä jäisi tähän, vaikka Rasmus nyt käyttäytyikin kohtuullisen pitkäpinnaisesti.
- Enköhän kehitä sinulle vielä rangaistuksen.
Rasmus hymyili pirullisesti. Joten arvelin hänellä olevan jo jotain mielessä. Mies kuitenkin poistui luotamme vähin äänin.

Kohti tulevaa

- Alex on entinen narkkari, kuten varmaan tiedät.
En ollut uskoa korviani. Joko taas?
- No en kyllä tiennyt.
Sanoin, vaikka olisihan sen saattanut arvata.
- No joka tapauksessa.. Uskon hänen käyttävän yhä nykyisten lääkkeiden kanssa samaan aikaan. Joten hänen toimintansa on täysin arvaamatonta. Kun hänet suljettiin aikanaan mielisairaalaan, he luulivat kaiken johtuneen vain skitsofreniasta. En tiedä miten mies oli sivuuttanut huumeseulan, vai olivatko hoitajat oikeasti niin typeriä, että jättivät sen ottamatta kun mitään merkkejä ei ollut. Heti kun Alex pakeni Rasmuksen kanssa, hän alkoi käyttää nappeja sekaisin. Jopa Rasmus on vaarassa vaikka luulisi tuota kaksikkoa parhaiksi ystäviksi…
En osannut sanoa mitään. Oliko Alexin raiskausyritykset tulleet huumeiden käytön aikana? Varmaankin. Entä kiduttaminen ja kuoleman tuottamus. Halusin ehdottomasti tietää mitä aikanaan tapahtui ja aion ottaa siitä selvän!
- Mitä suunnittelet? Tunnen tuon katseen.
Ryan jatkoi ja havahduin taas omista ajatuksistani.
- En mitään ihmeellistä.
En kertoisi suunnitelmaa Ryanille. Hän estäisi kuitenkin. Uteliaisuuteni on toisinaan rasittavan ylipursuavaan. Se jos mikä ärsyttää Rasmusta ja varmasti Alexiakin.

Makoilimme Ryanin kanssa sängyssä pitkin pituutta. Mietimme varmasti pitkälti samoja asioita vaikka olimme täysin hiljaa. Arvostin Ryanin hiljaista puolta. Havahduin mietteistäni taas elämään kun kuulin ulkoa meteliä.
- Mit..?
Aloin kysymään kun nousin jo sängyltä, samoin Ryan. Juoksin pihalle ja näin koko nelikon. Aten, Akin, Rasmuksen ja Alexin. Atte ja Aki seisoivat hieman sivummalla. Alex ja Rasmus selvästi selvittelivät välejä. Noh, ainakin Alexissa oli taas sitä normaalia virtaa.
- Mitä tääl nyt tapahtuu?
Ryan kysyi aivan tyynen rauhallisena. Aki ja Atte vilkaisivat meitä.
- Välien selvittelyjä. Näitä tulee silloin tällöin. Ihan normaalia. Toivotaan vain että tämä nyt pysyy kovemmalla keskustelutasolla.
Atte tokaisi rauhallisesti. Seurasimme tilannetta sivusta jonkin aikaa, kunnes tilanne kärjistyi jo käsirysyyn. Minä, Aki ja Ryan syöksyimme väliin, Atte vain möllötti vierestä. Minä ja Aki pitelimme Alexia ja Ryan Rasmusta.
- Etteks te helvetti oikeesti osaa selvittää asioita puhumalla?
Ryan tuhahti Rasmukselle ja työnsi tämän kauemmas Alexista.
- Tämä ei kuulu sinulle!
Rasmus huusi vihaisesti ja oli lyömässä Ryania nyrkillä, mutta Ryan oli paljon nopeampi ja rappasi tämän ranteesta kiinni ja väänsi niin voimakkaasti sitä, että Rasmus putosi polvilleen. Jotenkin tuli mieleen tapahtuma, jolloin kohtasin Ryanin ensikerran. Mies jolle en mahtanut mitään ja nyt jopa Rasmus rukoili ääneti miestä päästämään irti kädestään. Lopulta Ryan löysäsi otteensa, eikä Rasmus enää hyökkäillyt mihinkään. Alex rauhoittui heti kun hänet erotettiin Rasmuksesta. Astelin Alexin kanssa sivummalle. Oikeastaan talon nurkan taakse.
- Mikä hitto sua vaivaa?
Kysyin vihaisesti ja polkaisin jalkaani. Alex reagoi hyvin voimakkaasti ja työnsi minut päin laudoitettua seinää selkä edellä.
- Kuule, nämä asiat eivät kuulu sinulle nyt, eivätkä jatkossa. Älä työnnä nenääsi joka asiaan.
- Ja sinä lakkaa uhoamasta minulle jatkuvasti!
Tiuskaisin takaisin vihaisesti. Alex hellitti otteensa ja irtaannuin heti seinästä. Alex herätti minussa toisinaan kauhuntunteita. Muistan miten aikanaan Lare ja Rasmus… Molemmat olivat raiskanneet minut. Ja Alexia oli syytetty useista yrityksistä. Onnekseni Alex poistui läheisyydestäni, viimein. Minua kyllä kiinnosti mistä kaksikko kinasi niin äänekkäästi.

Istuin keittiössä. Rasmus hääräsi jotakin ikkunan läheisyydessä. En ehkä uskaltaisi ottaa asiaa puheeksi Rasmuksen kanssa. Toisaalta minulla ei kyllä ollut mitään hävittävää.
- Kyllä minä tiedän mitä sinä mietit.
Rasmus aloitti ennen kuin tajusin sanoa mitään.
- Ja vastauksena olet sinä. Ihan siinä mielessä, että sinä rasitat minua sekä Alexia.
- Hah. Oliko minun valintani tulla tähän sotkuun mukaan? Ei. Itsekö itseni väkisin pidän teidän seurassanne? EN!
Huusin vihaisesti ja nousin tuolista. Rasmus kääntyi katsomaan mihin pinkaisisin seuraavaksi. En kuitenkaan toistaiseksi liikkunut.
- Luonteesi vain on hieman vahva. Saat kuitenkin vapaasti jatkaa niskurointia vaikka loppuun asti. Kyllä tämä meidän osaltamme menee ihan ilman ongelmaa.
Rasmus hymähti. Iskin vihaisena nyrkit pöytään.
- Et voi viedä enää vapauttani! Et kenenkään! Kun jäät kiinni, joudut varmasti loppuiäksesi vankilaan! Kukaan ei katso kaltaistasi mielipuolta vapaana!
Silloin Rasmuksella kiehahti. Hän otti ranteistani kiinni kun pidin käsiäni pöydällä. Mies väänsi toista kättäni selän taa. Käteni oli suorana pystyssä ja omat kasvoni olivat lattiaa kohden.
- Päästä… Irti!
Huusin itkunsekaista pyyntöä. Tunne oli aivan järkyttävä. En ollut aikoihin tuntenut samanlaista kipua.
- Kai sinä tyttö kulta ymmärrät että voisin katkaista kätesi aivan armotta. Mieti hieman asioita nyt kun vielä voit.
Rasmus taivutti kättäni vielä pari senttiä lisää. Parkaisin ehkä elämäni tuskaisimman huudon sillä sekunnilla. Alex ilmaantui jostakin oven pieleen. Rasmus irrotti otteensa ja putosin saman tien voimattomana lattialle makaamaan. Itkin käsivarsieni piilossa.
- Noh, mitään uutta?
Rasmus kysyi kuin vittuillen.
- Unohda äskeinen. Jaha… Susan kokeilee vissiin rajojaan.
Alex hämmästeli minua lattialla. En liikkunut mihinkään, mutta lakkasin itkemästä. Nostin päätäni ja nojasin käsillä poskiini. Hetken oli hiljaista.

- No on sillä silti nätti takapuoli.
Kuulin Alexin sanovan. Rasmus vain äännähti jotain vastaukseksi ja naurahti. Kättäni jomotti yhä, mutta yritin piilottaa kärsivän ilmeeni. Seuraamme liittyi vielä Ryan, joka ei aluksi kommentoinut mitään. Vilkaisi vain ensin minua, Rasmusta ja sitten Alexia.
- Ja mitä helvettiä te ootte tehny?
Ryan loi kysyvän katseen kaksikkoon.
- Se tuskin on sun pään särkys.
Rasmus kohautti hartioitaan. Ryan yritti tällä kertaa kai tarrata Rasmuksesta, mutta Alex toimi nopeasti ja työnsi Ryanin väkivalloin seinää vasten. Nousin ylös lattialta ja katsoin Ryania. Rasmus tarrasi minuun takaapäin. Hänen toinen kätensä oli kevyesti kaulani ympärillä ja toinen lantion ympräillä.
- Halusin vain muistuttaa Susania muutamista pelisäännöistä.
Rasmus sanoi ivallisesti ja antoi suukon poskelleni. Hengitykseni oli katkonaista. Ryan olisi varmasti tappanut Rasmuksen jos Alex ei olisi pidellyt häntä seinää vasten. En koskaan haluaisi nähdä Alexin ja Rasmuksen kunnolla tappelemassa. Ryan oli hyvin rauhallinen vaikka hänen ilmeensä kertoikin paljon. Ryan tiesi hyvin, että hänenkin niskojen nakkelu saattaisi olla kohtalokas minulle tai hänelle itselleen.
- Rasmus, anna sen olla.
Ryan sanoi aivan rauhallisesti ja vilkaisi ohimennen Alexia. Rasmus irrotti otteensa hipaisten ohimennen kaulaani ja rintojani. Pystyin taas hengittämään kun Rasmus oli irrottanut otteensa. Pelkäsin miehen kosketusta aivan järjettömästi. Myös Alex hellitti otteensa Ryanista. Saman tien Ryan tuli luokseni ja kietoi minut turvallisesti syliinsä. En enää osannut edes itkeä. Tunsin vain olevani nyt turvassa pahalta maailmalta. En välittänyt, vaikka Alex ja Rasmus olivat jääneet pällistelemään viereemme. Ryan ohjasi minut kuitenkin kaikessa rauhassa suojaan huoneeseemme.

Istuin sängyn reunalle pää hieman painoksissa. Ryan polvistui eteeni ja nojasi kevyesti polveeni.
- Kauanko tämä vielä jatkuu?
Kysyin vaitonaisena. Ryan ei vastannut mitään. Silitti vain poskeani rauhallisesti ja hymyili.
- Kyllä sinä tästä selviät. Aivan varmasti.
Ryan lohdutti lopulta myös sanoin. Hymyilin hänelle väkisinkin. En voinut vastustaa tuota ilmettä. Olin herkillä Ryanin kosketuksestakin. Hänen kätensä vaelsivat rauhallisesti reisilläni. Hengitykseni oli voimakas, mutta rauhallinen. Ryan halusi varmasti auttaa minua rentoutumaan. Mies avasi mustien farkkujeni napin ja vetoketjun, nosti hieman paitaani ja suuteli vatsaani. Taivutin vaistomaisesti päätäni taakse päin ja huokaisin hiljaa. Oman aikansa mies hyväili vatsaani ja otti lopulta housut pois jalastani. Anoin jo suorastaan Ryania jatkamaan, mutta mies vain kiusoitteli hipaisten välillä sisäreittäni ja puhaltaen lämmintä ilmaa hävylleni. Silitin Ryanin pehmeitä hiuksia ja samassa hän vei kasvonsa jalkojeni väliin ja suuteli klitoristani. Minun oli pakko siirtää käteni takaisin sängylle ja puristaa lakana nyrkin sisään, jotta pysyin edes jotenkin tolpillani. Nautinto mittarini ylitti taas sallitun rajan ja minun oli pidäteltävä voihkaisuja, ettemme saisi seuraa. Ryanin toinen käsi käväisi välillä tervehtimässä rintojani. Hetkeksi Ryan lopetti kosketuksen kokonaan ja olin jo käymättä katsomaan mitä tapahtui, kun tunsin sen ihanan tunteen! Ryanin kielen tekevän töitä sisälläni! Se jos mikä tuntui hyvältä! En kovin kauaa kestänyt sitä piinaa, kun jo sain orgasmin ja kaaduin sen voimasta sängylle selälleni. Ryan nuoli minut vielä puhtaaksi ja siirtyi sitten viereeni makaamaan ja tuijottamaan minua. Hengitykseni oli yhä raskas. Hymähdin vain Ryanin tuijotukselle.
- Lopeta.
Naurahdin hänelle.

Oveen koputettiin. Kiskaisin äkkiä sängyn peiton päälleni peittääkseni itseni. Alex, Rasmus, Aki ja Atte astuivat sisään. Alex vilkaisi lattialle ja näki housuni. Hän hymähti.
- Susan, haluat varmaan käydä moikkaamassa Romeota?
Hämmästyin Rasmuksen sanoja. Nyökkäsin kyllä heti ja yritin olla välittämättä Alexista.
- Saat hakea tavaroitasi tänne.
Rasmus jatkoi. Ihmettelin mistä nyt kiikasti.
- Ja kukahan teistä minut sinne vie?
Kysyin hieman ivallisesti.
- Alex.
Nielaisin. Ja ihmettelin samalla miten se onnistuisi. En käsittänyt, miten Alex voisi huomaamatta kuskata minut. Mondeon Romeo ja muut tunnistivat jo.
- Tiedän mitä ajattelet. Alexilla on moottoripyörä aitan takana. Kuljette sillä.
Ajatus ahdisti minua entisestään. Minun oli turha edes harkita lähtöä muualle, kun Alex oli kuskina. Mutta tätä tilaisuutta ei voisi nyt jättää väliin.
- Voi kestää hetki, että saadaan toi kakspyöränen toi rinne ylös… Joten jatkakaa toki mihin jäitte.
Rasmus naurahti katsoessaan minua ja Ryania. Nelikko poistui onnekseni ovelta ja sain puettua taas päälle.
- Aiotko tosiaan lähteä Alexin kanssa kahden?
Kohautin harteitani.
- EI ole varmaan vaihtoehtoja. Ei siihe moottoripyörän kyytiin mahdu kuin kaksi.
Ryan ymmärsi kyllä hermostuneisuuteni eikä vastannut enää mitään. Puin hupparin ylleni, jottei viima matkalla puistattaisi minua sen koommin.

Päästessäni pihalle, Rasmus laskeutui jo rinnettä takaisin. Eli he olivat varmaankin saaneet vehkeen ylös asti.  Rasmus käveli suoraan aitan toiseen huoneeseen ja toi minulle sieltä kypärän.
- Pitäkää hauskaa.
Rasmus naurahti ja iski kypärän käsiini. Olisin voinut taas murhata Rasmuksen vain katseella, mutta juoksinkin vain rinteen ylös ja kohtasin Alexin. Mies istui jo odottamassa pyörän selässä. Upean, Kawasaki ninjan ZX10R selässä itse asiassa. Värikin oli suosikkini. Musta. Siitä sai peilattua oman kuvansakin. Hyvin pidetty. Alexkin piteli vielä kypärää käsissään.
- Koeta sit kestää kyydissä.
Alex naurahti ja laittoi kypärän päähänsä. Minä tein samoin ja nousi varovasti Alexin taakse istumaan. Mies starttasi pyörän käyntiin ja tarrasin vaistomaisesti hänen lanteistaan kiinni. Alex vilkaisi minua olkansa yli, vaikken nähnyt hänen kasvojaan kypärän visiirin takia. Olisin silti voinut vannoa näkeväni hänen tyytyväisen ilmeensä.

***