Jatkoa

Ryan ei osannut kommentoida pitkään aikaan mitään. Mies vain istui pöydän ääressä käsi poskellaan.
- Kyllä meidän on täältä hittoon lähettävä.
Mies sanoi ja oli erittäin tuumailevan näköinen. Nyökkäsin vain. Mielenterveyteni reistasi nyt jo, mutta tilanne vain pahenisi ajan kanssa.
- Mitä jos Rasmus…
- Älä edes aloita. Ei varmasti tee.
En tiennyt, mistä Ryan arvasi pelkoni, mutta Rasmus oli jo kerran raiskannut minut. Miksi se ei toistuisi? Varsinkin kun jäin kiinni hänen yksityisyytensä tirkistelystä. Vaikka sairas näkyhän se oli. Tuijotin Ryania pitkään. En hetkeen edes itse tajunnut tuijottavasti.
- No mitä..?
Ryan kuitenkin kysyi ja havahduin saman tien.
- E-ei mitään. En minä tiedä. Ajatus harhailee. Ryan nousi seisomaan ja käveli taakseni, kietoi kätensä ympärilleni ja halasi rauhallisesti ja tyytyväisenä.
- Kuule, kyllä me tästä selvitään kun yhtä pidetään.
Annoin Ryanille suukon poskelle.
- Mitä muuten luulet, mitä Toni aikoo?
Ryan kohautti hartioitaan.
- En minä tiedä. Jotain hän aikoo. Ja Tonin tuntien, kohta Romeo ja Jehukin tietävät. Rasmus antoi voimakkaan varoituksen, joten kyllä se mies miettii.
- Tai sitten ei.
Jatkoin rauhallisesti. Mutta tottahan se oli. Toni oli äkkipikainen.

Ilta vaihtui pikkuhiljaa yön puolelle. Istuin aitan rappusilla, kuin odottaen lupaa Rasmukselta, missä saisin nukkua. Alex käväisi välillä pihalla, muttei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Yllätyksekseni Aki asteli luokseni ja istui vierelleni ja sytytti tupakan.
- Rasmus on ollut yllättävän rauhallinen. Sinun on parempi pitää varasi. Hän kehittää vielä aivan varmasti jotain.
Kuuntelin Akin sanoja ja huokaisin syvään.
- Ihan kun en sitä tietäisi. Miksi muistutat kokoajan? Tässä liemessä eläminen on tuskaisempaa kuin oletinkaan. Enkä pääse tästä koskaan eteenpäin, jollen itse nouse Rasmusta vastaan.
Sanoin vihaisesti.
- Etköhän ole niskuroinut jo liikaakin. Sinun on nyt vain toimittava Rasmuksen mukaan.
Tuhahdin ja nousin ylös. Aki nappasi ranteestani kiinni.
- Nyt, rauhoitu.
Aki käskytti ja tiukensi hieman otettaan. En luonut lainkaan katsetta mieheen.
- Tajuat sä miten sekasin Rasmus on?
Lopulta loin katseen Akiin.
- Miten voit puhua noin? Entä jos kerron Rasmukselle?
- Sitten kerrot. Yritä nyt tajuta, että tämä tilanne muuttuu vain kun toimimme niin kuin Rasmus haluaa. En ole tässä hommassa vapaaehtoisesti, valehteli Rasmus mitä tahansa. Tai minä. Haluan vain teidät vapaiksi, mutten tiedä miten.
En uskonut sanaakaan Akilta. En vain pystynyt. Istuin lopulta takaisin portaalle ja Aki päästi irti.
- Osaathan sinä pitää sen tytön ruodussa.
Kuulin Rasmuksen sanovan Akille. En noussut Akin vierestä. Vilkaisin vain miestä kulmien alta.
- Sinä voit mennä sisälle.
Rasmus sanoi minulle ja nousin ylös. Seisoin varmaan parin sentin päässä miehen vartalosta, eikä Rasmus siirtynyt milliäkään kauemmas. Tuijotti vain pitkään. Hivuttauduin miehen ohi hipaisemattakaan häntä.

Hipsin sisään ja suoraan huoneeseen Ryanin seuraan. Istuin sängyn laidalle.
- Mitä luulet, tai mitä mieltä olet Akista?
Ryan kääntyi katsomaan minua oudosti.
- Paskiainen. Kuten Rasmus, Alex ja Attekin.
Käänsin katseeni taas muualle.
- Hän kertoi minulle… Tai… Jos hänen aikeensa ovatkin hyvät?
Hämmästelin ja sain mitä oudoimman katseen Ryanilta.
- Et kai sinä nyt luota Akiin?!
Ryan luki varmasti kasvoiltani epävarmuuteni. En tiennyt miten suhtautua Akin sanoihin, vaikken häntä uskonutkaan.
- No hän puhui kyllä asioista joita jäin miettimään.
Sanoin vaikeroiden. Ryanin ilme muuttui kysyväksi. En uskaltanut avata suutani. En tiennyt olisiko hyvä idea jos Ryan tietäisi ja jos Rasmus aistisi jotain. Aki saisi kertoa itse. Lopulta päätännän päätteeksi kävimme nukkumaan. Minulla oli lievästi sanoen hieman turvallisempi olo kuin edellisyönä.

Aamu valkeni. Olin istunut sängyllä jo pidemmän aikaa kun Ryan heräsi. Tukkani oli varmaan sekaisin ja osittain pystyssä. Ryan hymyili nähdessään minut ja olisin voinut vannoa että syynä olivat nimenomaan hiukset ja se miltä aamulla näytin.
- Minä menen suihkuun jos täältä sellainen hienous löytyy.
Sanoin ja nousi seisomaan, venyttelin ja haukottelin. Ryan jäi vielä sänkyyn kun kaivoin laukustani puhtaat vaatteet.

Etsin Rasmuksen käsiini. Hän oli itse asiassa pihalla ja möllötti Alexin kanssa metsään. Liityin rivistöön ja ihmettelin mitä he oikein tekivät.
- Nuo äänet eivät voi olla kaikua. Ne tulevat läheltä.
Rasmus sanoi, muttei edes vilkaissut suuntaani. Lähistöltä kuului auton ääni. Pitäisikö Rasmuksen ja Alexin siis huolestua?
- Tuota, minä haluan mennä suihkuun.
- Jatka ”keittokomeron” ohi ja löydät oven joka vie maan alle. Siellä on suihku.
Eli toinenkin kellari. Tosin voisihan olla että ne yhdistyisivät. Olipa ikävä paikka suihkulle. Lähdin sanaakaan sanomatta ja menin kuten Rasmus neuvoi. Löysin oven, joka oli kyllä hiton tiukasti kiinni. Jouduin oikeasti käyttämään voimaa että sain sen auki. Suljin sen perässäni ja tietenkään sitä ei saanut lukkoon. Sama se. Ehkä lähempänä suihkua olisi toinen ovi. Mutta edetessäni portaat alas, ei suihkun luona ollut ovea. Huoneessa oli pieni hyllykkö jossa oli puhtaita pyyhkeitä. Heitin vaatteeni pois ja nostin pyyhkeen odottamaan mahdollisimman lähelle suihkua. Laitoin suihkun päälle ja annoin veden valua runsaasti vartalollani samalla kun peseydyin. Ihme, että mökkiin tuli lämmintä vettä. Sain peseydyttyä suht’ nopeasti ja käännyin ottamaan pyyhettä naulasta, kun Rasmus seisoikin takanani.
- Olisikohan sinulla jotain selitettävää?
Katsoin häntä vähintäänkin kauhistuneena ja yritin peittää haarukseni ja rintani. Seinää vasten nojasi lattian kuivauslasta, jonka Rasmus nosti ja työnsi minut kylmää seinää vasten. Nostin automaattisesti kädet varteen kiinni ja yritin työntää takaisin jotta henki kulkisi.
- Turhaan peittelet, olen minä sinut ennenkin alasti nähnyt ja nainutkin jos et muista!
Mies huusi. Kyynel vierähti poskelleni.
- Mitä helvettiä sä nyt riehut?
Tiuskaisin peloissani.
- Oiskohan sulla jotain selitettävää?
Mies kysyi ja painoi lastan vartta tiukemmin minua kohti.
- Mistä!?
Kysyin ja jouduin huutamaan, että sain paniikin keskeltä ääntä.
- Siitä, että Toni tuli tänne.
- Mitä ihmeellistä siinä on?
Kysyin, sehän oli sinänsä sovittu juttu.
- Romeon kanssa!
Mikä helpotus ja mikä kauhistus, ajattelin kun tuijotin Rasmuksen vihasta palavaa katsetta.