Istuin
Rasmuksen vastapäätä ja katsoin kokoajan miestä hieman alistuvasti. En koskaan
tykännyt olla Rasmuksen kanssa kahdestaan. Aina sattui jotain kamalaa, tai
minua ahdisti muuten vain.
- Homma on nyt niin, että kun sain sinuun nyt kontaktin pienen kiristyksen
kautta, olen tehnyt sinulle suunnitelman. Saat maksaa täällä asumisesta.
- Että MITÄ?
Kivahdin raivoissani ja nousin seisomaan kädet pöytää vasten.
- Sinä et aseta minulle tuollaisia rajoja jos itse toit minut tänne väkisin!
Rasmus nousi minua vastaan pöydän toiselle puolelle.
- Tämä on nyt periaatekysymys. Koska en voi itse liikkua ulkona ja sinä suostut
mihin vain, kun jätän Tonin ja Rasmuksen henkiin, eikö niin?
Rasmus hymähti ja hipaisi kämmentäni, jonka kiskaisin automaattisesti pois.
- Mitä sinä sitten haluat?
Kysyin apeasti, enkä enää katsonut Rasmusta.
- No hyvä, ymmärsithän sinä. Sinä rupeat tekemään kauppaa amfetamiinista. Aten
kanssa.
- Siis…? Minusta… Diileri?
Kysyin ja Rasmus nauroi.
- Kyllä kiitos. Tarvitaanhan me rahaa.
Rasmus jatkoi ja olin syvästi järkyttynyt.
- Miksei Atte voi tehdä sitä yksin? Tai jonkun muun kanssa?
Rasmus rykäisi ja nojasi pöytään.
- Minä ja Alex olemme etsintäkuulutettuja. Akiin en luota niin paljon
tapahtuneen jälkeen, joten en voi laittaa teitä kahdestaan liikkeelle. Ryan…
Noh ymmärrät varmasti. Atte on ainut, jolla on potentiaalia ja sinua kukaan ei
osaa epäillä. Ja saat aseen turvaksesi.
- Aseen?
Olin entistä hämmentyneempi.
- Älä ole huolissasi. Eiköhän se ole Atte joka sinua suojelee. Alex opettaa sinua
käyttämään asetta kaiken varalta. Hän on minuakin parempi ampuja.
Minua huimasi. Ja oksetti. Olin niin syvässä suossa, etten nousisi sieltä enää
pitkään aikaan.
- Voitko huonosti? Koeta nyt rauhoittua. Atte pitää sinusta hyvän huolen.
- En usko sitä. Tämä ei voi mennä näin. Miten saatoit tuoda minut tähän?
Kysyin vaimeasti. Rasmus nousi täysin rauhallisesti tuolilta ylös, katsoi minua
ja asteli luokseni. Hän laski jälleen kätensä hartioilleni ja puristi kevyesti.
- Jos en olisi tutustunut sinuun, en olisi itsekään tässä tilanteessa. Saat nyt
maksaa siitä.
En jaksanut enää käydä edes väittelemään Rasmuksen kanssa, joka ei kuitenkaan
ymmärtäisi mitä yritän selittää. Toisaalta, ehkä Rasmuksen tilanne oli minunkin
syytäni. Oli miten oli, olin erittäin huolissani siitä, että Alex, kaikkine
mielenterveysongelmineen opettaisi minua ampumaan.
Keskustelun jälkeen tapasin myöhemmin illalla Ryanin, joka todella hämmästyi
minun kertoessani Rasmuksen vaatimuksista. Ryan olisi varmasti teurastanut
Rasmuksen, jos olisi voinut ja olisi ollut hänen kanssa tässä talossa kahden.
- Et voi olla tosissasi? Ja että Alex opettaisi sinua ampumaan?
Ryan toisteli sanoja ääneen ja näytti siltä, kun pyörtyisi pian. Nyökkäsin vain
arasti ja pelkäsin itsekin koko ajatusta.
Keskustelun päätteeksi olin jossain välissä vain nukahtanut. En todellakaan
muista missä välissä. Nyt kuitenkin aurinko sarasti ikkunasta suoraan silmiini
ja nousin sen seurauksena puoli-istuvaan asentoon Ryanin vierelle.
- Mitähän tästäkin päivästä tulee…
Mietin ääneen, johon Ryan vain kohautti hartioitaan.
- Huomenta!
Kuulin Alexin huutavan oven takaa ja koputtavan siihen.
- Voi paska…
Sanoin hiljaa ja nostin peiton kunnolla ylemmäs, jottei paljasta pintaa näkyisi
juuri mitään. Alex avasi oven vaikkemme antaneet lupaa ja marssi sisälle.
- Nonni, Susan vaatteet päälle ja ulos. Tai voithan sinä tulla alastikin jos
haluat, mutta opetan sinut ampumaan tänään.
Vilkaisin ensin Alexia epäuskoisesti ja sitten Ryania.
- Me tullaan ihan kohta.
Ryan sanoi ja hätytti Alexin pois. Puin vaatteet päälle. Kylmä hiki virtasi
selässäni. Koko homma herätti minussa kauhua. Käteni vain tärisivät ja jos Ryan
sanoi jotain, se meni vain ohi korvien.
Yritin rauhoittua. Ryan siirtyi mukanani ulos. Alex oli juuri saanut Rasmuksen
kanssa pystytettyä maalitaulun jonkunmoisen matkan päähän. Maalitaulussa oli
ihmisenmuodossa kulkevat ääriviivat. En halunnut myöntää tätä itsellenikään,
mutta olin aiemminkin ampunut aseella, ja se oli mennyt oletettua paremmin.
Ainoa hetki, jolloin sijaisperheeni isä oli minua kehunut
luonnonlahjakkuudeksi. Ehkä nyt oli korkea aika näyttää Rasmukselle ja
Alexille, mistä minut oli tehty.
Rasmus siirtyi sivummalle ja Alex lähelleni. Hän ojensi minulle aseen. Otin sen
käsiini ja katsoin Alexia tovin. Mies oli tarttumassa minusta takaapäin ja
varmasti olisi auttanut minua kohottamaan aseen oikeaan suuntaan tai jotain
muuta yhtä typerää, mutten päästänyt häntä lähelleni.
- Panoksia kiitos?
Sanoin päättäväisesti ja Alex ojensi minulle niitä 5. Käsissäni oleva ase oli
varmasti Desert Eagle. Lippaankapasiteetti 9 luotia ja latausaika erittäin
nopea. Laitoin luodit paikalleen lippaaseen ja iskin sen takaisin aseen
alaosaan. Nostin aseen kohti taulua ja latasin Eaglen. En paljoa odotellut, kun
aloin tasaisen tappavalla tahdilla ampua luoteja kohti taulua. Aseen latausväli
oli n. 2 sekuntia. Kun suoritukseni oli ohi, laskin aseen piipun kohti maata ja
kävelin Alexin kanssa maaliin. 3 luodeista oli osunut suoraan pään kohdalle ja
2 rinnan alueelle, sydämen tienoille.
Alex jäi hölmönä tuijottamaan minua, samalla kun Ryan antoi minulle aplodit ja
Rasmus katsoi minua tyytyväinen hymy kasvoillaan.
