Olisin halunnut huutaa Romeon nimen heti hänet nähdessäni, mutten saanut sanoja suustani. Rimpuilin hetken Alexin otteessa ja lopulta mies päästi minusta irti. Juoksin saman tien Romeon syliin ja halasin tätä. Sanaakaan sanomatta Romeo halasi minua tiukasti takaisin. Itkin valtoimenaan onnesta ja voin vaikka vannoa, että kuulin Romeonkin nyyhkäisevän hiljaa.
- Ihanaa nähdä sut.
Katsoin Romeota kyyneleet poskilla valuean ja kädet yhä hänen ympärilleen kiedottuna.
- Älä muuta sano. Helpotus nähdä että oot kunnossa. Tai.. Melkein kunnossa.
Romeo katsoi käsivarttani ja siinä olevaa sidettä. Ryan asteli lähellemme ja ojensi kätensä Romeolle. Romeo otti Ryania kädestä kiinni.
- Hyvä nähä suakin. Kiitos kun tulit.
Ryan sanoi ja puristi Romeon kättä. Ihmettelin kuitenkin miksi Rasmus oli pyytänyt Romeon tänne ja siihen halusin selvyyden. Oliko miehellä joku juoni?
- Ryan. Lähetää käymää pihalla.
Tuo lause keskeytti meidät. Ryan lähti Rasmuksen mukaan ulos, samoin Alex. Akia en ollut nähnyt hetkeen, en tiennyt missä hän on. Sain jäädä Romeon kanssa kahden. Ilmeisesti saisin nyt tilaisuuden kysyä mikä tämä kuvio on.
Istuimme sohvalla, sillä samalla sohvalla jota jokainen vuorotellen kuluttaa. Istuin tiiviisti Romeossa kiinni ja nojasin hänen olkapäähänsä. Olisin kyllä voinut tuijottaa häntä silmiinkin. Nyt taloudessa oli 2 sisarrusparia. Ryan ja Dean. Aki ja Romeo. Deanista en ole saanut vielä mitään irti. Tärkeämpi oli nyt keskittyä siihen että Romeo oli paikalla. En vain tiennyt, kuinka kauan.
- Rasmus selvästi ties sun tulosta. Mut miks? Miks ihmeessä se pyys sut tänne, vaikka se tietää että sä oot ainut asia jota tänne oikeesti odotin. Se ei ikinä täytä mun toiveita.
- Ei, vaan just siks. Se ties kyllä, miten tärkeetä sulle olis saada mut tänne. Tiesin kyllä mihin joudun kun tulin tänne, mutta en voi antaa sinun olla täällä näiden hullujen keskellä Ryanin kanssa kahden. Rasmus pyys mut tänne siks, että voisin puhua sulle järkeä ja estää sua karkailemasta. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, suostuin pyyntöön.
Nyt katsoin niitä upeita erivärisiä silmiä. Tuijotin niitä hetken vuoroin.
- Ymmärrän. Ja hyvä että oot täällä. En tiedä oliko päällimmäinen syy edelliselle karkausreissulleni nimenomaan se, että halusin kertoa sinulle mihin olimme menossa. Ja sitten.. Atte..
En pystynyt jatkamaan lausetta loppuun. Romeo halasi minua ennen kuin kerkesin purskahtaa taas itkuun. Hän silitteli hiuksiani ja rauhoitteli, kun aloin olla taas hieman hysteerinen.
- Lisäksi.. Rasmus ei pyytänyt mua vaan käymään. Olen hyvin varmasti jäämässä tänne.
Se oli päivän paras uutinen. Olin helpottunut. Iso taakka oli pudonnut harteiltani ja saapunut luokseni.
- Entä Jehu ja muut?
- Heillä ei ole mitään aavistusta tästä. Lähdin sanaakaan sanomatta ja jälkiä jättämättä. Se oli Rasmuksen ainut vaatimus. Jos välitän tietoja mihinkään suuntaan, pääsen välittömästi hengestäni. Tässä on tosin nyt yksi iso mutta mitä Rasmus ei vielä tiedä. Dimitri Ivanov otti Toniin aikaisemmin yhteyttä... Puhuivat jotakin rahoista ja suuresta lastista. Myös Rasmus mainittiin siinä. Tiedätkö siitä jotain?
Kuuntelin Romeon kertomusta ja muistin Dimitrin. Sokean venäläisen, jonka tapasimme hylätyllä työmaavarastolla.
- Kannattaakohan Rasmukselle kertoa? Muistan Dimitrin sanovan, että tapaamme vielä. En edes halunnut kysyä miksi...
- Minun on pakko. Kunhan tulee sopiva tilaisuus. Dimitri on kiero paskiainen. Jos se saa selville missä olette, se saattaa jopa ilmiantaa teidät oman onnensa vuoksi.
Se saattaisi toki olla tilaisuus. Mietin hetken, mitä pahaa siinä muka olisi?
- Eikö se olis vaan hyvä? Rasmus ja Alex saatais takaisin vankilaan ja olisin viimein vapaa.
- Susan... Mä tiedän, mitä tapahtu Atelle. Ja sua voidaan syyttää murhasta. Vaikka olisitkin ensikertalainen, istut taposta vähintään pari vuotta. Ja Rasmus paljastaa sinut kyllä, jos jää kiinni taas. Tilanne on toivoton.
En ollutkaan ajatellut asiaa tuolta kantilta. Tottahan se oli. Jos jään nyt kiinni, istun kakkua siinä missä Rasmuskin. Vaikka Aten kuolema oli vahinko.
- Mä en tehnyt sitä tahallaan. Mun oli tarkotus pysäyttää Atte ja osuin sitä vahingos valtimoon.
Romeo silitti poskeani rauhallisesti.
- Mä tiedän. Tiedän, että se oli vahinko, vaikka Rasmus muuta väittääkin, mut mun on pakko kertoa Rasmukselle Dimitristä. Mielummin jo tänään.
Saimme olla Romeon kanssa pitkään kahden. Kukaan ei häirinnyt meitä useampaan tuntiin ja saimme puhua asioita halki ja rupatella niitä näitä. Lopulta Ryan, Dean, Rasmus, Alex sekä Aki ilmestyivät takaisin talolle. Vilkaisin ensimmäisenä Rasmusta ja mietin mitä sanoisin hänelle. Mies käveli lähemmäs meitä ja nojasi sohjan selkänojaan ja katsoi vuoroin minua ja Romeota.
- Noh?
- Saatiin puhuttua asiat halki. Mut nyt, mulla olis vielä sullekin asiaa.
Romeo vastasi Rasmukselle. Rasmus pudisti päätään hetken ja asteli sitten sohvan etupuolelle ja istuutui sitä vastapäätä lojuvaan tuoliin.
- Olen pelkkänä korvana.
- Muistat varmasti Dimitrin?
Rasmus nyökkäsi.
- Dimitri otti yhteyttä Toniin ja kertoi jotain isosta amfetamiini lastista ja rahoista. Oli kuulemma tavannut ainakin Susanin ja Alexin. Kertoi myös tapaamispaikan. Minulla on syytä jopa epäillä, että Dimitri tiesi aikaisemman olin paikkanne. Kenties tietää tämänkin. Hän saattaisi päästä virkavallan silmissä hyvään valoon jos paljastaisi olin paikkanne. Ja Dimitri voi todella myös tehdä sen.
Rasmus näytti ehkä jopa hieman järkyttyneeltä kuunnellessaan juttua.
- Mut... No toisaalta. Jos mä joudun kuseen, joutuu myös Susan. En jätä mitään kertomatta.
Rasmus naurahti, vaikka hänestä paistoi aivan selvästi huoli.
- Toivon silti ihan kaikkien parhaaksi, että Dimitri pitää päänsä kiinni. Se on kyllä niin kiero ryssä ettei ole toista samanlaista.
Ymmärsin kyllä, Rasmus pelkäsi ja aivan syystä.
Kun Rasmus oli saanut tietää Dimitrin toimista, hän kyttäsi puhelintaan taukoamatta pelko lapasessa. Hän odotti sen soivan. Joko Dimitrin itse soittavan tai jonkun muun ottavan yhteyttä. Minulla oli kuitenkin asiat edes hieman paremmin. Minulla oli Romeo ja Ryan.
