Jatkoa taas

Lähdimme liikkeelle ja Alex ihme kyllä ajoi rauhallisesti. Minulla ei ollut mitään ongelmaa istua kyydissä ja hänestä kiinni pitäminenkään ei enää ollut aivan niin kamalaa. Alex oli varmasti kokenut kuski. Minähän en tämän homman ideaa sen paremmin tiennyt. Olin nyt vain Alexin vietävänä. Pian parkkeerasimme johonkin syrjäiselle rannalle. Kallion kupeeseen. Alex otti kypärän pois päästään. Samoin minä.
- Minä jään odottamaan tänne. Pääset Tonin asutukselle kun kävelet ranta viivaa pitkin tuohon suuntaan.
Alex osoitti kädellään ja nyökkäsin. Olin juuri laskeutumassa pyörän kyydistä, kun Alex tarrasi ranteeseeni.
- Ja Susan.. Muistakin, jos et palaa kahden tunnin sisällä, en kaihda keinoja.
Tuo kuulosti Rasmuksen lauseelta. En yrittänyt edes kiskoa kättäni irti Alexin otteesta. Nyökkäsin vain rauhallisesti ja mies irrotti otteensa. Laskeuduin pyörän kyydistä ja lähdin rivakkaa tahtia kävelemään rantaviivaa pitkin Alexin näyttämään suuntaa. Kallion vierellä kulki synkkä kaitale metsää, jonka taakse en näkisi ennen kuin olisin kokonaan pois sen kohdalta. Mitenhän pitkä matka Tonin asunnolle oli? Olin kulkenut varmaan kymmenen minuuttia kun saavuin lopulta aukeammalle. Siellä se oli. Ihan kuten Alex sanoi. Tonin talo! Pistin juoksuksi ja juoksin rantaviivaa pitkin joka pikkuhiljaa muuttui hankalakulkuiseksi hiekaksi. Se ei minua estellyt. Juoksin suoraan takapihaa kohti ja näinkin ihmisiä ulkona.
- Romeo!
Huusin lähes onnesta itkien. Saman tien rantatuolilta nousi ylös minulla aina niin tuttu ja turvallinen mies, joka näytti varmasti vähintään yhtä hämmästyneeltä kuin minä kun näin tämän talon. Romeo juoksi minua vastaan ja suorastaan hyppäsin hänen kaulaansa itku kurkussa. Romeo silitteli selkääni ja hiuksiani pitkän aikaa samalla kun Toni ja Jehukin ilmaantuivat paikalle.
- Miten ihmeessä sä täällä olet?
Toni hämmästeli ja Jehukin näytti ihmeen tyytyväiseltä.
- No mut oikeestaan laitettiin hakemaan tavaroitani. En voi riskeerata nyt mitään. Tässä pelissä kenen tahansa henki on vaarassa jos en palaa takaisin.
Romeo oli ainoa joka näytti ymmärtäväiseltä. Kävelin hänen kanssaan sisälle ja etsin laukkuani, joka lopulta löytyi jostain syystä yläkerrasta. Pakkasin sinne vaatteitani ja iPodin. Ei minulla sen suurempaa omaisuutta ollut.

Sain lopulta kaiken pakattua ja istuin Romeon kanssa rannalla. Mies näytti mietteliäältä.
- Älä huoli. Palaan aivan varmasti vielä kotiin. Samoin Ryan.
Lohdutin, mutta Romeon ilme ei kirkastunut. Tämä tilanne ahdisti häntä varmasti siinä missä minuakin. Ehkä jopa enemmänkin. Olihan hänen veljensä yksi pahan tekijä ja vapauden riistäjä. Nojasin Romeon olkapäähän ja mies nostikin samalla kätensä hartioideni yli.
- Meidän täytyy keksiä jotakin.
Nyökkäsin, mutta nyt sitä oli turha edes miettiä. Rasmus ja Alex toimivat hyvin yhteen ja tekisivät selvän koko tämän talon kolmikosta jos huonosti kävisi.
- Yritimme löytää sinut. Jäljet ovat hyvin peitetty. Emme löytäneet yhtään mitään. Ja se mondeo… Siitäkään ei löytynyt mitään henkilötietoja. Tai se mitä löytyi, vaikuttaisi siltä että auto kuuluu kuolleelle ihmiselle. Jollekin vanhukselle.
Romeo selitti. Rasmua oli siis todella hoitanut kaiken. Ja Aki peitti hänen jälkiään hyvää tahtia. Valitettavasti se kaksi tuntinen josta oli puhe, kului uskomattoman nopeasti.
- Minun on lähdettävä…
Sanoin apeasti ja Romeo nyökkäsi. Nousimme ylös hiekalta ja halasin Romeota vielä pitkään.
- Oikeesti, älkää seuratko. Se tietää hankaluuksia kaikille. Etenkin minulle…
Halusin jopa taas suojella omaakin nahkaani. Romeo nyökkäsi hyväksyvästi. Toni ja Jehu eivät sanoneet mitään vaikka olivat ilmaantuneet paikalle jo aikaa sitten.
- Luvatkaa. Tuun takasin niin pian kun pääsen.
Pitkän harkinnan jälkeen molemmat nyökkäsivät.

 Lähdin talolta ja kävelin taas rantaviivaa pitkin takaisin sinne mistä tulin. Vilkaisin vähän väliä olkani yli ja kun kukaan ei seurannut, pinkaisin taas juoksuun ja katosin metsän pimentoon juostessani rantaviivaa. Päädyin lopulta paikkaan jossa Alex minua odotti. Hän istui kalliolla ja heitteli irtokiviä veteen.
- Nonni. Hyvä tyttö osaathan sinä noudattaa ohjeita.
Alex naurahti ja kiskaisi samalla nahkatakkinsa takaisin päälleen., jonka oli ilmeisesti riisunut kuumuuden takia. Istuin Alexin viereen kalliolle. Mies kaivoi takkinsa taskua ja otti sieltä pienen pussin ja tiputti sieltä kädelleen jonkun napin. Se ei ollut hänen normaali lääkityksensä. Mies oli juuri heivaamassa nappia suuhunsa, kun minä otin hänen kädestään kiinni ja toisella otin napin itselleni.
- Ei minun seurassani. Eikä silloin kun lähdet vielä kuskaamaan minua johonkin.
Tiuskaisin vihaisesti Alex vain naurahti. Ojensin napin takaisin hänelle siinä uskossa että se menee takaisin samaiseen pussiin mistä tuli. Ja sinne se menikin. Mutta tässä sain varmistuksen siihen, että hän käyttää edelleenkin.
- Lähetään menee.
Alex sanoi lopulta ja laittoi taas kypärän päähänsä. Tein samoin ja nousin heti kyytiin kun mies oli mennyt edeltä. Pidin Alexista kiinni. Hurautimme suorinta tietä takaisin mökin tienoille, mutta nautin joka hetkestä moottoripyörän kyydissä. Olin aina pitänyt siitä.

Perille päästyämme Alex lähti taluttamaan moottoripyörää rinnettä alas. Autoin häntä vaikken tiennyt oliko minusta enemmän haittaa kuin hyötyä. Rasmus oli meitä vastassa ja hän näytti todella helpottuneelta. Oliko hän todella pelännyt noin paljon että tekisin pakomatkan? Olihan se vähän hämmentävää, mutta toisaalta olin hieman ylpeä tuosta aiheuttamastani pelosta. Alex hylkäsi pyörän lopulta aitan taakse piiloon, samoin molemmat kypärät. Kävelin rauhallisesti Rasmuksen ohi, ja kun tämä ei välittänyt siitä, etsin käsiini Ryanin. Löysin hänet huoneestamme.
- Mitä sinä siinä mökötät?
Kysyin, kun Ryan ei tuntunut reagoivan tulooni. Mies makasi sängyllä ja nousi lopulta istumaan ja katsoi minua.
- Atte ja Aki ei oo varmaa tullu vielä.. Mis Rasmus ja Alex on?
En edes tiennyt missä Aki ja Atte olivat… Mutta vastasin parhaani mukaan Rasmuksesta ja Alexista, että he olivat pihalla.
- Tule. Näytän sinulle nyt jotain.
Ryan nousi sängystä ja kiskaisi minut vauhdilla mukaansa. Hän ohjasi minut keittiön läpi keittokomeron ovelle. Ryan avasi oven ja sieltä paljastui jotain aivan muuta kuin keittokomero. Aivan erillinen huone, ja kun astuin sinne sisään ja laitoin valot päälle. Minua kohtasi järkyttävä näky. Tämän huoneen yksi seinä oli tapetoitu kuvillani. Joissakin saattoi olla mukana Ryan tai Romeo. Haukoin henkeäni paniikin vallassa. Oliko tämä Alexin sekä Rasmuksen tekosia? Mistä helvetistä nyt oli kyse? Pöydillä lojui paperinpalasia, joissa luki tekstejä. Lähinnä päivänmäärä, kellon aika ja paikka jossa olin ollut sillä hetkellä. Lisäksi pöydällä oli läppäri, jonka vieressä oli pino CD koteloita. Vilkaisin tekstejä koteloissa. Taas päivänmääriä ja kellon aikoja.
- Katso konetta.
Ryan sanoi ja heilautin hiirtä, jotta sain kuvan näkymään.
- Ei jumalauta…
Sanoin rauhattomasti ääneen ja astuin kauemmas näytöstä. Näytössä näkyi suora näkymä Ryanin ja minun huoneeseeni. Ja suorana. Eli meitä tarkkailtiin videoimallakin.
- He ovat siis nähneet myös..?
Siitä se riemu vasta ratkesi. Toinen oli minut jo kerran raiskannut ja toinen muita yrittänyt. Ryanin ja minun sessio päivällä oli varmasti jo heidän verkkokalvollaan. Miten emme ole voineet nähdä kameraa huoneessa? Toisaalta, ei tämä olisi tullut ihan ensimmäisenä mieleen edes Rasmukselta ja Alexilta.

- … Ja miten helvetissä löysit tänne!?
Kuulimme huudon pihalta. Juoksimme ulos huoneesta ja sieltä suoraan pihalle asti. Ryan oli jo kerennyt hieman ennen minua ovesta ja kun itse siitä juoksin. Rasmus oli minua vastassa ja sain ensimmäisenä tuntuvan lyönnin avokämmenestä. Siinä oli voimaa. Sillä kaaduin maahan polvilleni. Mitä hittoa tapahtui? Olin aivan poissa tolaltani. Pysyin maassa kyllä nelinkontin, en uskaltanut edes nousta ylemmäs. Näin Tonin.
- Mitä hittoa…
Sanoin lähes äänettömästi kun näin miehen. Rasmus kiskaisi minut väkivaltaisesti hiuksista kiinni pitäen ylös.
- Saatanan huora! Olishan se pitäny arvata et kerrot tästä kaikesta!
- En kertonu!
Huusin vihaisesti. En tiennyt olinko vihainen Rasmukselle vai Tonille.
- Miten toi saatanan kermaperse sit tänne pääty?!
En muista milloin olisin nähnyt Rasmuksen yhtä vihaisena.
- No en minä tiedä! Päästä irti!
Huusin minä ääntäni sain.
- Rasmus, päästä se. Ei Susan kertonut.
Toni aloitti. Rasmus hellitti otettaan ja tönäisi minut suoraan Alexia päin, joka kyllä otti minut taitavasti vastaan.
- Noh? Mikä on sinun versiosi?
Rasmus puhui taas yllättävän rauhallisesti. Pelkäsin silti todella. En osannut edes irrottautua Alexista sillä hetkellä. Ei hänkään kyllä tajunnut tilannetta.
- Tiesin, että joku hakee Susanin tavarat jossakin vaiheessa. Hänen laukussaan on paikannuslaite. Erittäin pieni ja helppo sujauttaa laukkuun tai vaikka housujen taskuun.
Toni kertoi ja se selitti miksi laukkuani oli siirrelty.

Rasmus vilkaisi minua ja sitten Tonia. Ryan yritti pysyä rauhallisena.
- No mitä haluat?
Rasmus kysyi lopulta huokaisten.
- Jutella. En muuta.
Rasmus suostui lopulta Tonin pyyntöön ja siirryimme koko porukka talon toiselle puolelle, jossa en ollut aikaisemmin käynytkään. Siellä oli Pöytä ja ympärillä kahdeksan tuloa. Todella vanhoja kalusteita, varmaan jääneet edelliseltä omistajalta. Istuin yhteen tuoliin. Oikealle puolelleni istui Alex ja vasemmalle Rasmus. Vastapäätäni oli Ryan ja Rasmusta vastassa Toni.
- Rasmus, yrittäisit nyt ymmärtää, että olen sinua askeleen edellä. Ja en anna Susanin ajautua vaaraan takiasi.
Toni aloitti. Nostin katseeni häneen.
- Vitun idiootti. Sähän se tässä mut ajat vaaraan tulemalla tänne!
Tiuskaisin. Sain samalla Rasmukselta niin vihaisen mulkaisun, että laskin katseeni polviini.
- Anteeksi..
Sanoin kuiskaten.
- Susan on kyllä oikeassa. Koska tiedät nyt tämän paikan, meidän on viisaampaa lähteä helvettiin täältä. En vain tiedä voinko päästää enää sinuakaan lähtemään.
Rasmus naurahti ja se aiheutti selässäni kylmät väreet. Puistatti oikein.
- Entä Romeo ja Jehu?
Rasmus jatkoi ja siitä aiheesta minäkin kiinnostuin.
- He eivät tiedä. Eivätkä saakaan tietää.
Olin jälleen vihainen. Sen varmasti näki.
- Hyvä on. Saat mahdollisuuden. Jos käyt täällä… Käyt yksin. Jos tuot mukanasi joko Romeon tai Jehun, joku teistä saattaa päästä hengestään. Jos johdatat kytät tänne, Susan pääsee hengestään. Nyt kannattaa toimia viisaasti.
Rasmus hymähti ja silitteli hiuksiani. Yritin vältellä hänen kosketustaan, mutta tuolin käsinojat olivat ikävästi tiellä. Ryanilla oli pää hieman painuksissa ja kädet pöydällä. Koko homma oli kyllä niin pahasti kustu ettei ollut tosikaan. Valitettavasti seuraava asia mitä näin oli Rasmuksen ja Tonin käden puristus. Luotin kyllä Toniin ja tässä kohtaan se oli huono juttu. En näkisi varmaan enää Romeota. Jehusta tällä hetkellä ei ollut niin väliä.
- Lähden nyt jatkamaan matkaa ja hoidan velvollisuudet joita oikeasti lähdin hoitamaan.
Toni nousi tuolista eikä sen enempää kertonut. Mitä lie sanonut Romeolle ja Jehulle ennen tänne lähtöä. Nousin tuolista vaikka Rasmus yritti olla toista mieltä. Estin Tonin eteen ja katsoin komeaa miestä hieman yläviistoon.
- Lupaa se. Sano se ääneen tai et lähde täältä mihinkään.
Sanoin topakasti ja pidin katsekontaktin. Toni oli todella pitkään vaiti.
- Lupaan, etten tuo tänne yhtäkään ulkopuolista ihmistä.
Toni lupasi lopulta ja päästin hänet menemään. Nojasin seinään käsilläni. Rasmus nousi myös tuolista, samoin Alex. Heidän mentyään istuin Ryanin seuraan.

- Minun on hävitettävä se paikannin. Jos Rasmus viekin meidät täältä pois. En halua riskeerata ystäviäni. Edelleenkään.
Sanoin ja nojasin käsillä pöytään.
- Kuule, ei Rasmus vie meitä mihinkään. Jos veisi, hän olisi vienyt jo. Tällaisia hylättyjä, suht hyvä kuntoisia paikkoja on äärimmäisen vaikea löytää.
Ryan jatkoi. Huokaisin syvään ja nojasin kunnolla selkänojaan. Rasmus palasi aika nopeasti takaisin luoksemme. Hän nojasi toisella kädellä seinään ja tuijotti minua.
- Minua ei sinänsä haittaa se että olet utelias, mutta kun käyt tonkimassa täällä ympäri taloa, niin muista ensi kerralla sammuttaa valot. Myös keittokomerosta.
Käänsin katseeni Rasmuksesta ja puristin silmiäni kiinni ja jauhoin lausahdusta ’voi paska’ mielessäni pidemmän aikaa. Arvelin, ettei tämä jäisi tähän, vaikka Rasmus nyt käyttäytyikin kohtuullisen pitkäpinnaisesti.
- Enköhän kehitä sinulle vielä rangaistuksen.
Rasmus hymyili pirullisesti. Joten arvelin hänellä olevan jo jotain mielessä. Mies kuitenkin poistui luotamme vähin äänin.