- Alex on entinen narkkari, kuten varmaan tiedät.
En ollut uskoa korviani. Joko taas?
- No en kyllä tiennyt.
Sanoin, vaikka olisihan sen saattanut arvata.
- No joka tapauksessa.. Uskon hänen käyttävän yhä nykyisten lääkkeiden kanssa samaan aikaan. Joten hänen toimintansa on täysin arvaamatonta. Kun hänet suljettiin aikanaan mielisairaalaan, he luulivat kaiken johtuneen vain skitsofreniasta. En tiedä miten mies oli sivuuttanut huumeseulan, vai olivatko hoitajat oikeasti niin typeriä, että jättivät sen ottamatta kun mitään merkkejä ei ollut. Heti kun Alex pakeni Rasmuksen kanssa, hän alkoi käyttää nappeja sekaisin. Jopa Rasmus on vaarassa vaikka luulisi tuota kaksikkoa parhaiksi ystäviksi…
En osannut sanoa mitään. Oliko Alexin raiskausyritykset tulleet huumeiden käytön aikana? Varmaankin. Entä kiduttaminen ja kuoleman tuottamus. Halusin ehdottomasti tietää mitä aikanaan tapahtui ja aion ottaa siitä selvän!
- Mitä suunnittelet? Tunnen tuon katseen.
Ryan jatkoi ja havahduin taas omista ajatuksistani.
- En mitään ihmeellistä.
En kertoisi suunnitelmaa Ryanille. Hän estäisi kuitenkin. Uteliaisuuteni on toisinaan rasittavan ylipursuavaan. Se jos mikä ärsyttää Rasmusta ja varmasti Alexiakin.
Makoilimme Ryanin kanssa sängyssä pitkin pituutta. Mietimme varmasti pitkälti samoja asioita vaikka olimme täysin hiljaa. Arvostin Ryanin hiljaista puolta. Havahduin mietteistäni taas elämään kun kuulin ulkoa meteliä.
- Mit..?
Aloin kysymään kun nousin jo sängyltä, samoin Ryan. Juoksin pihalle ja näin koko nelikon. Aten, Akin, Rasmuksen ja Alexin. Atte ja Aki seisoivat hieman sivummalla. Alex ja Rasmus selvästi selvittelivät välejä. Noh, ainakin Alexissa oli taas sitä normaalia virtaa.
- Mitä tääl nyt tapahtuu?
Ryan kysyi aivan tyynen rauhallisena. Aki ja Atte vilkaisivat meitä.
- Välien selvittelyjä. Näitä tulee silloin tällöin. Ihan normaalia. Toivotaan vain että tämä nyt pysyy kovemmalla keskustelutasolla.
Atte tokaisi rauhallisesti. Seurasimme tilannetta sivusta jonkin aikaa, kunnes tilanne kärjistyi jo käsirysyyn. Minä, Aki ja Ryan syöksyimme väliin, Atte vain möllötti vierestä. Minä ja Aki pitelimme Alexia ja Ryan Rasmusta.
- Etteks te helvetti oikeesti osaa selvittää asioita puhumalla?
Ryan tuhahti Rasmukselle ja työnsi tämän kauemmas Alexista.
- Tämä ei kuulu sinulle!
Rasmus huusi vihaisesti ja oli lyömässä Ryania nyrkillä, mutta Ryan oli paljon nopeampi ja rappasi tämän ranteesta kiinni ja väänsi niin voimakkaasti sitä, että Rasmus putosi polvilleen. Jotenkin tuli mieleen tapahtuma, jolloin kohtasin Ryanin ensikerran. Mies jolle en mahtanut mitään ja nyt jopa Rasmus rukoili ääneti miestä päästämään irti kädestään. Lopulta Ryan löysäsi otteensa, eikä Rasmus enää hyökkäillyt mihinkään. Alex rauhoittui heti kun hänet erotettiin Rasmuksesta. Astelin Alexin kanssa sivummalle. Oikeastaan talon nurkan taakse.
- Mikä hitto sua vaivaa?
Kysyin vihaisesti ja polkaisin jalkaani. Alex reagoi hyvin voimakkaasti ja työnsi minut päin laudoitettua seinää selkä edellä.
- Kuule, nämä asiat eivät kuulu sinulle nyt, eivätkä jatkossa. Älä työnnä nenääsi joka asiaan.
- Ja sinä lakkaa uhoamasta minulle jatkuvasti!
Tiuskaisin takaisin vihaisesti. Alex hellitti otteensa ja irtaannuin heti seinästä. Alex herätti minussa toisinaan kauhuntunteita. Muistan miten aikanaan Lare ja Rasmus… Molemmat olivat raiskanneet minut. Ja Alexia oli syytetty useista yrityksistä. Onnekseni Alex poistui läheisyydestäni, viimein. Minua kyllä kiinnosti mistä kaksikko kinasi niin äänekkäästi.
Istuin keittiössä. Rasmus hääräsi jotakin ikkunan läheisyydessä. En ehkä uskaltaisi ottaa asiaa puheeksi Rasmuksen kanssa. Toisaalta minulla ei kyllä ollut mitään hävittävää.
- Kyllä minä tiedän mitä sinä mietit.
Rasmus aloitti ennen kuin tajusin sanoa mitään.
- Ja vastauksena olet sinä. Ihan siinä mielessä, että sinä rasitat minua sekä Alexia.
- Hah. Oliko minun valintani tulla tähän sotkuun mukaan? Ei. Itsekö itseni väkisin pidän teidän seurassanne? EN!
Huusin vihaisesti ja nousin tuolista. Rasmus kääntyi katsomaan mihin pinkaisisin seuraavaksi. En kuitenkaan toistaiseksi liikkunut.
- Luonteesi vain on hieman vahva. Saat kuitenkin vapaasti jatkaa niskurointia vaikka loppuun asti. Kyllä tämä meidän osaltamme menee ihan ilman ongelmaa.
Rasmus hymähti. Iskin vihaisena nyrkit pöytään.
- Et voi viedä enää vapauttani! Et kenenkään! Kun jäät kiinni, joudut varmasti loppuiäksesi vankilaan! Kukaan ei katso kaltaistasi mielipuolta vapaana!
Silloin Rasmuksella kiehahti. Hän otti ranteistani kiinni kun pidin käsiäni pöydällä. Mies väänsi toista kättäni selän taa. Käteni oli suorana pystyssä ja omat kasvoni olivat lattiaa kohden.
- Päästä… Irti!
Huusin itkunsekaista pyyntöä. Tunne oli aivan järkyttävä. En ollut aikoihin tuntenut samanlaista kipua.
- Kai sinä tyttö kulta ymmärrät että voisin katkaista kätesi aivan armotta. Mieti hieman asioita nyt kun vielä voit.
Rasmus taivutti kättäni vielä pari senttiä lisää. Parkaisin ehkä elämäni tuskaisimman huudon sillä sekunnilla. Alex ilmaantui jostakin oven pieleen. Rasmus irrotti otteensa ja putosin saman tien voimattomana lattialle makaamaan. Itkin käsivarsieni piilossa.
- Noh, mitään uutta?
Rasmus kysyi kuin vittuillen.
- Unohda äskeinen. Jaha… Susan kokeilee vissiin rajojaan.
Alex hämmästeli minua lattialla. En liikkunut mihinkään, mutta lakkasin itkemästä. Nostin päätäni ja nojasin käsillä poskiini. Hetken oli hiljaista.
- No on sillä silti nätti takapuoli.
Kuulin Alexin sanovan. Rasmus vain äännähti jotain vastaukseksi ja naurahti. Kättäni jomotti yhä, mutta yritin piilottaa kärsivän ilmeeni. Seuraamme liittyi vielä Ryan, joka ei aluksi kommentoinut mitään. Vilkaisi vain ensin minua, Rasmusta ja sitten Alexia.
- Ja mitä helvettiä te ootte tehny?
Ryan loi kysyvän katseen kaksikkoon.
- Se tuskin on sun pään särkys.
Rasmus kohautti hartioitaan. Ryan yritti tällä kertaa kai tarrata Rasmuksesta, mutta Alex toimi nopeasti ja työnsi Ryanin väkivalloin seinää vasten. Nousin ylös lattialta ja katsoin Ryania. Rasmus tarrasi minuun takaapäin. Hänen toinen kätensä oli kevyesti kaulani ympärillä ja toinen lantion ympräillä.
- Halusin vain muistuttaa Susania muutamista pelisäännöistä.
Rasmus sanoi ivallisesti ja antoi suukon poskelleni. Hengitykseni oli katkonaista. Ryan olisi varmasti tappanut Rasmuksen jos Alex ei olisi pidellyt häntä seinää vasten. En koskaan haluaisi nähdä Alexin ja Rasmuksen kunnolla tappelemassa. Ryan oli hyvin rauhallinen vaikka hänen ilmeensä kertoikin paljon. Ryan tiesi hyvin, että hänenkin niskojen nakkelu saattaisi olla kohtalokas minulle tai hänelle itselleen.
- Rasmus, anna sen olla.
Ryan sanoi aivan rauhallisesti ja vilkaisi ohimennen Alexia. Rasmus irrotti otteensa hipaisten ohimennen kaulaani ja rintojani. Pystyin taas hengittämään kun Rasmus oli irrottanut otteensa. Pelkäsin miehen kosketusta aivan järjettömästi. Myös Alex hellitti otteensa Ryanista. Saman tien Ryan tuli luokseni ja kietoi minut turvallisesti syliinsä. En enää osannut edes itkeä. Tunsin vain olevani nyt turvassa pahalta maailmalta. En välittänyt, vaikka Alex ja Rasmus olivat jääneet pällistelemään viereemme. Ryan ohjasi minut kuitenkin kaikessa rauhassa suojaan huoneeseemme.
Istuin sängyn reunalle pää hieman painoksissa. Ryan polvistui eteeni ja nojasi kevyesti polveeni.
- Kauanko tämä vielä jatkuu?
Kysyin vaitonaisena. Ryan ei vastannut mitään. Silitti vain poskeani rauhallisesti ja hymyili.
- Kyllä sinä tästä selviät. Aivan varmasti.
Ryan lohdutti lopulta myös sanoin. Hymyilin hänelle väkisinkin. En voinut vastustaa tuota ilmettä. Olin herkillä Ryanin kosketuksestakin. Hänen kätensä vaelsivat rauhallisesti reisilläni. Hengitykseni oli voimakas, mutta rauhallinen. Ryan halusi varmasti auttaa minua rentoutumaan. Mies avasi mustien farkkujeni napin ja vetoketjun, nosti hieman paitaani ja suuteli vatsaani. Taivutin vaistomaisesti päätäni taakse päin ja huokaisin hiljaa. Oman aikansa mies hyväili vatsaani ja otti lopulta housut pois jalastani. Anoin jo suorastaan Ryania jatkamaan, mutta mies vain kiusoitteli hipaisten välillä sisäreittäni ja puhaltaen lämmintä ilmaa hävylleni. Silitin Ryanin pehmeitä hiuksia ja samassa hän vei kasvonsa jalkojeni väliin ja suuteli klitoristani. Minun oli pakko siirtää käteni takaisin sängylle ja puristaa lakana nyrkin sisään, jotta pysyin edes jotenkin tolpillani. Nautinto mittarini ylitti taas sallitun rajan ja minun oli pidäteltävä voihkaisuja, ettemme saisi seuraa. Ryanin toinen käsi käväisi välillä tervehtimässä rintojani. Hetkeksi Ryan lopetti kosketuksen kokonaan ja olin jo käymättä katsomaan mitä tapahtui, kun tunsin sen ihanan tunteen! Ryanin kielen tekevän töitä sisälläni! Se jos mikä tuntui hyvältä! En kovin kauaa kestänyt sitä piinaa, kun jo sain orgasmin ja kaaduin sen voimasta sängylle selälleni. Ryan nuoli minut vielä puhtaaksi ja siirtyi sitten viereeni makaamaan ja tuijottamaan minua. Hengitykseni oli yhä raskas. Hymähdin vain Ryanin tuijotukselle.
- Lopeta.
Naurahdin hänelle.
Oveen koputettiin. Kiskaisin äkkiä sängyn peiton päälleni peittääkseni itseni. Alex, Rasmus, Aki ja Atte astuivat sisään. Alex vilkaisi lattialle ja näki housuni. Hän hymähti.
- Susan, haluat varmaan käydä moikkaamassa Romeota?
Hämmästyin Rasmuksen sanoja. Nyökkäsin kyllä heti ja yritin olla välittämättä Alexista.
- Saat hakea tavaroitasi tänne.
Rasmus jatkoi. Ihmettelin mistä nyt kiikasti.
- Ja kukahan teistä minut sinne vie?
Kysyin hieman ivallisesti.
- Alex.
Nielaisin. Ja ihmettelin samalla miten se onnistuisi. En käsittänyt, miten Alex voisi huomaamatta kuskata minut. Mondeon Romeo ja muut tunnistivat jo.
- Tiedän mitä ajattelet. Alexilla on moottoripyörä aitan takana. Kuljette sillä.
Ajatus ahdisti minua entisestään. Minun oli turha edes harkita lähtöä muualle, kun Alex oli kuskina. Mutta tätä tilaisuutta ei voisi nyt jättää väliin.
- Voi kestää hetki, että saadaan toi kakspyöränen toi rinne ylös… Joten jatkakaa toki mihin jäitte.
Rasmus naurahti katsoessaan minua ja Ryania. Nelikko poistui onnekseni ovelta ja sain puettua taas päälle.
- Aiotko tosiaan lähteä Alexin kanssa kahden?
Kohautin harteitani.
- EI ole varmaan vaihtoehtoja. Ei siihe moottoripyörän kyytiin mahdu kuin kaksi.
Ryan ymmärsi kyllä hermostuneisuuteni eikä vastannut enää mitään. Puin hupparin ylleni, jottei viima matkalla puistattaisi minua sen koommin.
Päästessäni pihalle, Rasmus laskeutui jo rinnettä takaisin. Eli he olivat varmaankin saaneet vehkeen ylös asti. Rasmus käveli suoraan aitan toiseen huoneeseen ja toi minulle sieltä kypärän.
- Pitäkää hauskaa.
Rasmus naurahti ja iski kypärän käsiini. Olisin voinut taas murhata Rasmuksen vain katseella, mutta juoksinkin vain rinteen ylös ja kohtasin Alexin. Mies istui jo odottamassa pyörän selässä. Upean, Kawasaki ninjan ZX10R selässä itse asiassa. Värikin oli suosikkini. Musta. Siitä sai peilattua oman kuvansakin. Hyvin pidetty. Alexkin piteli vielä kypärää käsissään.
- Koeta sit kestää kyydissä.
Alex naurahti ja laittoi kypärän päähänsä. Minä tein samoin ja nousi varovasti Alexin taakse istumaan. Mies starttasi pyörän käyntiin ja tarrasin vaistomaisesti hänen lanteistaan kiinni. Alex vilkaisi minua olkansa yli, vaikken nähnyt hänen kasvojaan kypärän visiirin takia. Olisin silti voinut vannoa näkeväni hänen tyytyväisen ilmeensä.
***
En ollut uskoa korviani. Joko taas?
- No en kyllä tiennyt.
Sanoin, vaikka olisihan sen saattanut arvata.
- No joka tapauksessa.. Uskon hänen käyttävän yhä nykyisten lääkkeiden kanssa samaan aikaan. Joten hänen toimintansa on täysin arvaamatonta. Kun hänet suljettiin aikanaan mielisairaalaan, he luulivat kaiken johtuneen vain skitsofreniasta. En tiedä miten mies oli sivuuttanut huumeseulan, vai olivatko hoitajat oikeasti niin typeriä, että jättivät sen ottamatta kun mitään merkkejä ei ollut. Heti kun Alex pakeni Rasmuksen kanssa, hän alkoi käyttää nappeja sekaisin. Jopa Rasmus on vaarassa vaikka luulisi tuota kaksikkoa parhaiksi ystäviksi…
En osannut sanoa mitään. Oliko Alexin raiskausyritykset tulleet huumeiden käytön aikana? Varmaankin. Entä kiduttaminen ja kuoleman tuottamus. Halusin ehdottomasti tietää mitä aikanaan tapahtui ja aion ottaa siitä selvän!
- Mitä suunnittelet? Tunnen tuon katseen.
Ryan jatkoi ja havahduin taas omista ajatuksistani.
- En mitään ihmeellistä.
En kertoisi suunnitelmaa Ryanille. Hän estäisi kuitenkin. Uteliaisuuteni on toisinaan rasittavan ylipursuavaan. Se jos mikä ärsyttää Rasmusta ja varmasti Alexiakin.
Makoilimme Ryanin kanssa sängyssä pitkin pituutta. Mietimme varmasti pitkälti samoja asioita vaikka olimme täysin hiljaa. Arvostin Ryanin hiljaista puolta. Havahduin mietteistäni taas elämään kun kuulin ulkoa meteliä.
- Mit..?
Aloin kysymään kun nousin jo sängyltä, samoin Ryan. Juoksin pihalle ja näin koko nelikon. Aten, Akin, Rasmuksen ja Alexin. Atte ja Aki seisoivat hieman sivummalla. Alex ja Rasmus selvästi selvittelivät välejä. Noh, ainakin Alexissa oli taas sitä normaalia virtaa.
- Mitä tääl nyt tapahtuu?
Ryan kysyi aivan tyynen rauhallisena. Aki ja Atte vilkaisivat meitä.
- Välien selvittelyjä. Näitä tulee silloin tällöin. Ihan normaalia. Toivotaan vain että tämä nyt pysyy kovemmalla keskustelutasolla.
Atte tokaisi rauhallisesti. Seurasimme tilannetta sivusta jonkin aikaa, kunnes tilanne kärjistyi jo käsirysyyn. Minä, Aki ja Ryan syöksyimme väliin, Atte vain möllötti vierestä. Minä ja Aki pitelimme Alexia ja Ryan Rasmusta.
- Etteks te helvetti oikeesti osaa selvittää asioita puhumalla?
Ryan tuhahti Rasmukselle ja työnsi tämän kauemmas Alexista.
- Tämä ei kuulu sinulle!
Rasmus huusi vihaisesti ja oli lyömässä Ryania nyrkillä, mutta Ryan oli paljon nopeampi ja rappasi tämän ranteesta kiinni ja väänsi niin voimakkaasti sitä, että Rasmus putosi polvilleen. Jotenkin tuli mieleen tapahtuma, jolloin kohtasin Ryanin ensikerran. Mies jolle en mahtanut mitään ja nyt jopa Rasmus rukoili ääneti miestä päästämään irti kädestään. Lopulta Ryan löysäsi otteensa, eikä Rasmus enää hyökkäillyt mihinkään. Alex rauhoittui heti kun hänet erotettiin Rasmuksesta. Astelin Alexin kanssa sivummalle. Oikeastaan talon nurkan taakse.
- Mikä hitto sua vaivaa?
Kysyin vihaisesti ja polkaisin jalkaani. Alex reagoi hyvin voimakkaasti ja työnsi minut päin laudoitettua seinää selkä edellä.
- Kuule, nämä asiat eivät kuulu sinulle nyt, eivätkä jatkossa. Älä työnnä nenääsi joka asiaan.
- Ja sinä lakkaa uhoamasta minulle jatkuvasti!
Tiuskaisin takaisin vihaisesti. Alex hellitti otteensa ja irtaannuin heti seinästä. Alex herätti minussa toisinaan kauhuntunteita. Muistan miten aikanaan Lare ja Rasmus… Molemmat olivat raiskanneet minut. Ja Alexia oli syytetty useista yrityksistä. Onnekseni Alex poistui läheisyydestäni, viimein. Minua kyllä kiinnosti mistä kaksikko kinasi niin äänekkäästi.
Istuin keittiössä. Rasmus hääräsi jotakin ikkunan läheisyydessä. En ehkä uskaltaisi ottaa asiaa puheeksi Rasmuksen kanssa. Toisaalta minulla ei kyllä ollut mitään hävittävää.
- Kyllä minä tiedän mitä sinä mietit.
Rasmus aloitti ennen kuin tajusin sanoa mitään.
- Ja vastauksena olet sinä. Ihan siinä mielessä, että sinä rasitat minua sekä Alexia.
- Hah. Oliko minun valintani tulla tähän sotkuun mukaan? Ei. Itsekö itseni väkisin pidän teidän seurassanne? EN!
Huusin vihaisesti ja nousin tuolista. Rasmus kääntyi katsomaan mihin pinkaisisin seuraavaksi. En kuitenkaan toistaiseksi liikkunut.
- Luonteesi vain on hieman vahva. Saat kuitenkin vapaasti jatkaa niskurointia vaikka loppuun asti. Kyllä tämä meidän osaltamme menee ihan ilman ongelmaa.
Rasmus hymähti. Iskin vihaisena nyrkit pöytään.
- Et voi viedä enää vapauttani! Et kenenkään! Kun jäät kiinni, joudut varmasti loppuiäksesi vankilaan! Kukaan ei katso kaltaistasi mielipuolta vapaana!
Silloin Rasmuksella kiehahti. Hän otti ranteistani kiinni kun pidin käsiäni pöydällä. Mies väänsi toista kättäni selän taa. Käteni oli suorana pystyssä ja omat kasvoni olivat lattiaa kohden.
- Päästä… Irti!
Huusin itkunsekaista pyyntöä. Tunne oli aivan järkyttävä. En ollut aikoihin tuntenut samanlaista kipua.
- Kai sinä tyttö kulta ymmärrät että voisin katkaista kätesi aivan armotta. Mieti hieman asioita nyt kun vielä voit.
Rasmus taivutti kättäni vielä pari senttiä lisää. Parkaisin ehkä elämäni tuskaisimman huudon sillä sekunnilla. Alex ilmaantui jostakin oven pieleen. Rasmus irrotti otteensa ja putosin saman tien voimattomana lattialle makaamaan. Itkin käsivarsieni piilossa.
- Noh, mitään uutta?
Rasmus kysyi kuin vittuillen.
- Unohda äskeinen. Jaha… Susan kokeilee vissiin rajojaan.
Alex hämmästeli minua lattialla. En liikkunut mihinkään, mutta lakkasin itkemästä. Nostin päätäni ja nojasin käsillä poskiini. Hetken oli hiljaista.
- No on sillä silti nätti takapuoli.
Kuulin Alexin sanovan. Rasmus vain äännähti jotain vastaukseksi ja naurahti. Kättäni jomotti yhä, mutta yritin piilottaa kärsivän ilmeeni. Seuraamme liittyi vielä Ryan, joka ei aluksi kommentoinut mitään. Vilkaisi vain ensin minua, Rasmusta ja sitten Alexia.
- Ja mitä helvettiä te ootte tehny?
Ryan loi kysyvän katseen kaksikkoon.
- Se tuskin on sun pään särkys.
Rasmus kohautti hartioitaan. Ryan yritti tällä kertaa kai tarrata Rasmuksesta, mutta Alex toimi nopeasti ja työnsi Ryanin väkivalloin seinää vasten. Nousin ylös lattialta ja katsoin Ryania. Rasmus tarrasi minuun takaapäin. Hänen toinen kätensä oli kevyesti kaulani ympärillä ja toinen lantion ympräillä.
- Halusin vain muistuttaa Susania muutamista pelisäännöistä.
Rasmus sanoi ivallisesti ja antoi suukon poskelleni. Hengitykseni oli katkonaista. Ryan olisi varmasti tappanut Rasmuksen jos Alex ei olisi pidellyt häntä seinää vasten. En koskaan haluaisi nähdä Alexin ja Rasmuksen kunnolla tappelemassa. Ryan oli hyvin rauhallinen vaikka hänen ilmeensä kertoikin paljon. Ryan tiesi hyvin, että hänenkin niskojen nakkelu saattaisi olla kohtalokas minulle tai hänelle itselleen.
- Rasmus, anna sen olla.
Ryan sanoi aivan rauhallisesti ja vilkaisi ohimennen Alexia. Rasmus irrotti otteensa hipaisten ohimennen kaulaani ja rintojani. Pystyin taas hengittämään kun Rasmus oli irrottanut otteensa. Pelkäsin miehen kosketusta aivan järjettömästi. Myös Alex hellitti otteensa Ryanista. Saman tien Ryan tuli luokseni ja kietoi minut turvallisesti syliinsä. En enää osannut edes itkeä. Tunsin vain olevani nyt turvassa pahalta maailmalta. En välittänyt, vaikka Alex ja Rasmus olivat jääneet pällistelemään viereemme. Ryan ohjasi minut kuitenkin kaikessa rauhassa suojaan huoneeseemme.
Istuin sängyn reunalle pää hieman painoksissa. Ryan polvistui eteeni ja nojasi kevyesti polveeni.
- Kauanko tämä vielä jatkuu?
Kysyin vaitonaisena. Ryan ei vastannut mitään. Silitti vain poskeani rauhallisesti ja hymyili.
- Kyllä sinä tästä selviät. Aivan varmasti.
Ryan lohdutti lopulta myös sanoin. Hymyilin hänelle väkisinkin. En voinut vastustaa tuota ilmettä. Olin herkillä Ryanin kosketuksestakin. Hänen kätensä vaelsivat rauhallisesti reisilläni. Hengitykseni oli voimakas, mutta rauhallinen. Ryan halusi varmasti auttaa minua rentoutumaan. Mies avasi mustien farkkujeni napin ja vetoketjun, nosti hieman paitaani ja suuteli vatsaani. Taivutin vaistomaisesti päätäni taakse päin ja huokaisin hiljaa. Oman aikansa mies hyväili vatsaani ja otti lopulta housut pois jalastani. Anoin jo suorastaan Ryania jatkamaan, mutta mies vain kiusoitteli hipaisten välillä sisäreittäni ja puhaltaen lämmintä ilmaa hävylleni. Silitin Ryanin pehmeitä hiuksia ja samassa hän vei kasvonsa jalkojeni väliin ja suuteli klitoristani. Minun oli pakko siirtää käteni takaisin sängylle ja puristaa lakana nyrkin sisään, jotta pysyin edes jotenkin tolpillani. Nautinto mittarini ylitti taas sallitun rajan ja minun oli pidäteltävä voihkaisuja, ettemme saisi seuraa. Ryanin toinen käsi käväisi välillä tervehtimässä rintojani. Hetkeksi Ryan lopetti kosketuksen kokonaan ja olin jo käymättä katsomaan mitä tapahtui, kun tunsin sen ihanan tunteen! Ryanin kielen tekevän töitä sisälläni! Se jos mikä tuntui hyvältä! En kovin kauaa kestänyt sitä piinaa, kun jo sain orgasmin ja kaaduin sen voimasta sängylle selälleni. Ryan nuoli minut vielä puhtaaksi ja siirtyi sitten viereeni makaamaan ja tuijottamaan minua. Hengitykseni oli yhä raskas. Hymähdin vain Ryanin tuijotukselle.
- Lopeta.
Naurahdin hänelle.
Oveen koputettiin. Kiskaisin äkkiä sängyn peiton päälleni peittääkseni itseni. Alex, Rasmus, Aki ja Atte astuivat sisään. Alex vilkaisi lattialle ja näki housuni. Hän hymähti.
- Susan, haluat varmaan käydä moikkaamassa Romeota?
Hämmästyin Rasmuksen sanoja. Nyökkäsin kyllä heti ja yritin olla välittämättä Alexista.
- Saat hakea tavaroitasi tänne.
Rasmus jatkoi. Ihmettelin mistä nyt kiikasti.
- Ja kukahan teistä minut sinne vie?
Kysyin hieman ivallisesti.
- Alex.
Nielaisin. Ja ihmettelin samalla miten se onnistuisi. En käsittänyt, miten Alex voisi huomaamatta kuskata minut. Mondeon Romeo ja muut tunnistivat jo.
- Tiedän mitä ajattelet. Alexilla on moottoripyörä aitan takana. Kuljette sillä.
Ajatus ahdisti minua entisestään. Minun oli turha edes harkita lähtöä muualle, kun Alex oli kuskina. Mutta tätä tilaisuutta ei voisi nyt jättää väliin.
- Voi kestää hetki, että saadaan toi kakspyöränen toi rinne ylös… Joten jatkakaa toki mihin jäitte.
Rasmus naurahti katsoessaan minua ja Ryania. Nelikko poistui onnekseni ovelta ja sain puettua taas päälle.
- Aiotko tosiaan lähteä Alexin kanssa kahden?
Kohautin harteitani.
- EI ole varmaan vaihtoehtoja. Ei siihe moottoripyörän kyytiin mahdu kuin kaksi.
Ryan ymmärsi kyllä hermostuneisuuteni eikä vastannut enää mitään. Puin hupparin ylleni, jottei viima matkalla puistattaisi minua sen koommin.
Päästessäni pihalle, Rasmus laskeutui jo rinnettä takaisin. Eli he olivat varmaankin saaneet vehkeen ylös asti. Rasmus käveli suoraan aitan toiseen huoneeseen ja toi minulle sieltä kypärän.
- Pitäkää hauskaa.
Rasmus naurahti ja iski kypärän käsiini. Olisin voinut taas murhata Rasmuksen vain katseella, mutta juoksinkin vain rinteen ylös ja kohtasin Alexin. Mies istui jo odottamassa pyörän selässä. Upean, Kawasaki ninjan ZX10R selässä itse asiassa. Värikin oli suosikkini. Musta. Siitä sai peilattua oman kuvansakin. Hyvin pidetty. Alexkin piteli vielä kypärää käsissään.
- Koeta sit kestää kyydissä.
Alex naurahti ja laittoi kypärän päähänsä. Minä tein samoin ja nousi varovasti Alexin taakse istumaan. Mies starttasi pyörän käyntiin ja tarrasin vaistomaisesti hänen lanteistaan kiinni. Alex vilkaisi minua olkansa yli, vaikken nähnyt hänen kasvojaan kypärän visiirin takia. Olisin silti voinut vannoa näkeväni hänen tyytyväisen ilmeensä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti