Faktat pöytään

Toni istui sängyn reunalla kun heräsin. Nousin istumaan ja loin katseen häneen.
- Mitä tapahtu?
- Sä pyörryit. Romeo on jo täällä. Ja eräs toinenkin henkilö jonka sä ehkä haluat nähdä.
Mielenkiintoni heräsi. Ovelle ilmestyi Romeo ja Carl.
- Carl, mitä sä tääl teet?
Kysyin hämmentyneenä mieheltä, joka asteli lähemmäs.
- Mä ilmiannoin Dimitrin. Romeolla oli pieni aavistus siitä, joten se haki mut tänne.
Noh, ainakin ilmiantaja löytyi.
- Mut sähän sanoit, et sä et aio olla missää tekemisis täs jutussa?
- Niin sanoin, mut luulin et saan sut kuiville näin.
Valitettavasti tilanne oli aivan toinen. Olihan Carl tehnyt oikein, mutta koko tilanne oli mennyt umpisolmuun, enkä tiennyt näkisinkö Ryania enää.
- Ainii, Susan... Tää jäi Ryanilta.
Romeo ojensi minulle A4 kokoisen valkoisen paperin jossa oli kirjoitusta.

"Susan, tiesin tämän päivän tulevan, kun joudun teoistani vastuuseen. Nautin ajasta, jonka sain olla kanssasi, mutta en anna sinun murtua takiani. Siksi haluan, että jatkat elämääsi ilman minua. Olen todella pahoillani kaikesta aiheuttamastani... Toivon, että annat minulle jonakin päivänä anteeksi. Minä itse en pysty jatkamaan tässä valheessa. Siinä epötodellisuudessa, että kaikki olisi hyvin. Rakastan sinua. Aina.

Ryan"

- Mut... Ryan... Ei se...
Kyyneleet tulvivat silmiini. Menetinkö tähän samaan hengenvetoon vielä Ryaninkin? Tämä ei voinut olla enää totta.
- Toivottavasti sä ymmärrät Ryania. Se ei halua et suhun sattuu joka päivä.
Romeo yritti selittää, mutta minua se ei enää helpottanut.
- Nythän muhun vasta sattuu!
Huusin vihaisesti ja nousin sängystä ylös, mutta jalkani eivät kantaneet ja kaaduin polvilleen lattialle. Toni nosti minut samantien ylös ja kietoi käsivarret ympärilleni ja halasi. Tonihan otti varmasti ilon irti tästä tilanteesta. En kuitenkaan kieltänyt Tonia halaamasta, sillä lohdutus tuli nyt tarpeeseen.
- Ehkä te näätte vielä, ku Ryan on istunu kakkunsa.
Romeo ajatteli. Mutta se ei riittänyt minulle.
- Aion mennä katsomaan Ryania.
Toni irrotti otteensa.
- Oot sä hullu?
Carl kysyi hyvin kohteliaasti. Nyökkäsin vain hänelle. Jos se oli hulluutta, että menisin vankilaan katsomaan elämäni rakkautta, olkoon se sitten niin. Minähän sen kuitenkin päätin.
- Entä Rasmus ja Alex?
Romeo kysyi äkisti. Pohdin pitkään, mitä sanoisin. Halusin nähdä myös heidät, mutta eri syystä.
- Minun täytyy kertoa Rasmukselle ja Alexille Dimitrin petoksesta. Ehkä he voivat auttaa minua.
- Älä kuitenkaan odota liikoja...
Tonin sanoissa oli perää. Rasmus ja Alex saattoivat olla hyvin välinpitämättömiä asian suhteen.
- Aivan sama. Käyn vankilassa.
Tiuskaisin päättäväisesti.
- Muuten... Miksi Susania ei oo ilmiannettu? Sehän tappo Aten.
Carl kommentoi.
- Vahingossa!
Huusin vastaan ja Carl näytti hieman vaitonaiselta.
- Ehkä tää kuuluu Dimitrin juoneen. Mut jos me ilmiannettas Susan, se ois ehkä tutkintavankeudessa nyt turvassa.
- Mähän en mihinkään linnaan lähde!
Tonin idea oli aivan älytön, enkä todellakaan halunnut kiven sisään. Tilanne oli hankala, katsoi sitä mistä kulmasta tahansa.
- Mut mä sain aikaa tähän päivään tehdä päätöksen. Eihän mulla oo mitään päätettävää ku Alex ja Rasmus jäi kiinni?
Hämmästelin asiaa ääneen. Toni, Romeo ja Carl näyttivät hyvin epävarmoilta.
- Dimitrillä on nyt joku oma lehmä tässä taas ojassa...
Toni pohti ja pudisteli päätään.
- Sanoks se mitään aikaa?
Romeo jatkoi ja ennen kuin ehdin vastata, oveen koputettiin.
- No voi helvetti.
Sanoin hiljaa ja hipsin ovelle.

Adam ja Max olivat tulleet tällä kertaa kahdestaan paikalle.
- Nonni, sä lähdet meidän mukaan.
Adam sanoi topakasti ja katsoi minua hieman nenänvartta pitkin.
- Tää ei kuulunu sopimukseen.
- Mitenniin ei? Dimitri ei ilmiantanu Alexia ja Rasmusta, joten sähän lähdet meidän mukaan.
Adam uhosi. No olihan se tottakin, mutta oma käsitykseni oli siinä, ettei kenenkään pitänyt ilmiantaa Alexia ja Rasmusta.
- Eikö Dimitri oo oikeesti sanansa mittanen mies?
Toni liittyi keskusteluun. Adam ja Max vilkaisivat toisiaan ja naurahtivat.
- Ehkä kannattaa miettiä asiat kahteen kertaan ennen kuin sopii mitään.
Adam ilveili.
- Minähän en sopinut mitään. Sain päivän aikaa päättää, enkä ole vieläkään tehnyt päätöstäni.
Sanoin topakasti. Adamin ilme muuttui. Laitoin faktat pöytään ja se sai jopa Adamin ja Maxin hetkeksi vaitonaisiksi.
- Toi on muuten totta...
Max sanoi lopulta.
- Aivan sama. Dimitrin sana on meidän laki. Pakkaa kamas ja ala tulla.
Olin todella vihainen. Eikä minulla ollut aikomustakaan lähteä kaksikon mukaan.
- Haistakaa te ja teidän porukkanna iso paska. Koko tilanne on kärjistyny ihan palasiks ja mä en todellakaan aio totella Dimitriä, ennen ku Rasmus ja Alex on vapaita.
Uhosin vihaisena ja vilkaisin olkani yli Toniin, Romeoon ja Carliin.
- Entäs Ryan?
Adam kysyi ja loi pienen virneen kasvoilleen.
- Ryanin hoidan myöhemmin.
Sanoin apeasti ja suljin hetkeksi silmäni.
- Lähden teidän mukaan jon Toni, Carl ja Romeo saa tulla mukaan.
Jatkoin ja jäin katsomaan päättäväisesti Adamia ja Maxia.