Pelastus

Istuin pelkääjän paikalla autossa, jota Adam ajoi. En vilkaisuutkaan häneen päin vaan istuin vaiti. Adamkaan ei sanonut mitään koko matkan aikana.

Olimme perillä.
- Tuut sä mukaan?
Kysyin lopulta rauhallisesti, kun istuimme vielä autossa.
- Tulen.
Olihan se arvattavaa, mutten kuitenkaan estänyt Adamia.
- Oota.
Adam sanoi ja vilkaisin häntä olkani yli. Taas Adam sytytti röökin ja jouduin odottamaan.
- Onks sun pakko?
Kysyin hieman vihaisesti.
- Mihi sul on jatkuva kiire? Anna mun pitää kiinni elämän pienistä iloista.
En osannutkaan vastata Adamille mitään. Vaikenin ja odotin, että hän oli polttanut tupakan loppuun. Kun hän oli valmis, lähdimme sisään vankilaan. Ryan oli eri linnassa kuin Dimitri. Kaupunki oli iso, ja siellä oli kaksi vankilaa. Ryan oli vielä tutkintavankeudessa. Pääsimme sisään ja meitä vastaan tuli heti virkailija.
- Hei. Saammeko tavata Ryan Whiten?
- Toki. Seuratkaa minua. Vierailuaikaa on vielä paljon jäljellä.
Mukavan oloinen virkailija sanoi ja saattoi meidät Ryanin luokse. Virkailija päästi meidät Ryanin huoneeseen. Kun näin Ryanin, juoksin heti hänen luokseen ja halasin. Ryan halasi takaisin.
- Sain kirjeesi, mutten voinut jättää tulematta.
Ryan hymyili pienesti minulle vastauksena.
- Niin vähän arvelinkin.
Adam jäi nojailemaan seinään eikä tuntunut kiinnittävän mitään huomiota meihin.
- Mikä tilanne siellä on?
Ryan kysyi ja istuutui sängyn reunalle.
- Alex ja Rasmus on pidätetty... Dimitri haluaa et mä jotenkin vapautan sen tai mut tapetaan. Rasmus ja Alex pääsee jotenki vapaiks jos Dimitrikin vapautetaan.
Ryan ei sanonut mitään. Katsoi vain jonkin aikaa ja käänsi sitten katseensa pois.
- En luottas Dimitrin sanaan. Ei oo mitään takeita et se järjestää Rasmuksen ja Alexin vapaalle. Se pelaa aina omaa etuaan eikä ikinä pidä lupauksiaan.
Yllättävää. Dimitri oli siis myös Ryanin mielestä paskiainen, kuten moni muukin oli jo painottanut.
- Mitä mä teen?
Kysyin epätoivoisesti Ryanilta. Adam vilkaisi siinä vaiheessa meitä ja irrottautui seinästä.
- Sun täytyy saada jotenki se Dimitri vapaaks, mut viedä jotain mitä se haluaa. Sit se saattaa pitää sanansa. Vaihtokauppoja kannattaa aina yrittää.
Tuo oli totta. En tosin keksinyt mitään sillä hetkellä.
- Kauan sä joudut istumaan?
Kysyin Ryanilta.
- En tiedä vielä. Oikeudenkäynti on ensiviikolla.
Ensi viikkoon oli siis odotettava, ennen kuin selviäisi enemmän.
- Mut Ryan... Mä en halua erota... Mä rakastan sua.
Ryan oli vaiti. Tilanne oli hankala.

- Kyl mä sen ymmärrän. Enkä mäkään haluais mut kai sä käsität et saatan joutua istumaan pitkääkin.
Ryan sai lopulta suunsa auki.
- Tottakai mut en anna sen haitata. Mä en lähde sun viereltäs mihinkään.
Olin päättänyt niin ja halusin olla Ryanin kanssa, kävi miten kävi. Mutten voinut pakottaa häntä jatkamaan. Päätös oli Ryanin.
- Hyvä on.
Onnekseni Ryan sanoi lopulta. Ryan nousi sängyltä ylös ja halasi minua. Sen hetken muistan aina.
- Minäkin rakastan sinua.
Se oli totisesti ihanaa kuultavaa.
- Noniin, eiköhän lähetä.
Adam tokaisi kesken kaiken. Vilkaisin häntä hieman vihaisesti.
- Mä tuun taas käymään.
Lupasin ja suutelin Ryania vielä hyvästiksi. Lähdimme Adamin kanssa pois vankilasta. Istuimme autossa.
- Sinuna en rakentelis pilvilinnoja teidän tulevaisuudelle.
Adam naurahti ja käynnisti auton.
- Haista vittu.
Sanoin tyynesti enkä edes katsonut Adamiin päin. Adam nappasi minua taas tukasta kiinni, käänsi kasvoni väkisin hänen suuntaansa ja katsoi vihaisesti.
- Ja sinä... Lopetat tuon pään aukomisen. Ettei minun tarvitse käyttää voimakeinoja.
- Ja etkö sä osaa mistään muusta mua repiä ku tukasta, päästä irti!
Kivahdin vihaisesti takaisin. Adam irrotti otteensa ja lähti liikkeelle. Laitoin turvavyön kiinni ja pidin kädet puuskassa koko matkan. Kumpikaan ei sanonut mitään matkan aikana. Pääsimme Tonin pihaan. Pihalla seisoi porukkaa enemmän kuin olin odottanut. Näin Maxin, Tonin, Romeon ja Carlin, sekä 2 hahmoa, joiden selät olivat meihin päin. Tosin tuon tukan tunnistaisin missä tahansa... Alex... Ja toinen oli varmasti Rasmus.

- Mitä...?
Adam aloitti ja minä pinkaisin autosta ulos ennen kuin Adam kerkesi tekemään mitään. Juoksin koko porukan luo ja katsoin ällistyneenä Alexia ja Rasmusta.
- Mitä helvettiä te täällä teette?
Oli ensimmäinen kysymykseni kaksikolle.
- No ompa mukava nähdä suakin.
Alex naurahti. Rasmus oli vaiti. Näin Maxin ilmeestä, ettei Alexin ja Rasmuksen saapuminen ollut odotettu.
- Miten helvetillä te pääsitte vapaaks?
Adam kysyi ja vaikutti hyvin hermostuneelta.
- Kun ei oo näyttöö niin ei oo näyttöö.
Rasmus sanoi lopulta ja vilkaisi minua. Hänen katseensa oli kaikkea muuta kuin ystävällinen
- Ja jos palataan siihen, miks me alunperin päädyttiin koko sontaan...
Rasmus jatkoi ja nappasi minua hupparin liepeistä kiinni.
- Hei rauhotu! En mä teitä sinne passittanu!
Huusin Rasmukselle, joka tosin piti otteensa tiukasti.
- Mut jos sä et ois alkanu pelleillä Dimitrin kanssa, tätä sotkua ei olis koskaan syntyny.
Katsoin Rasmusta epäuskoisena.
- Jos sä et olis vieny multa vapautta, mä olisin jossain muualla helvetin onnellisena.
Rasmus irrotti toisen kätensä hupparini liepeistä ja läväytti minua poskelle avokämmnellä.
- Rasmus!
Romeo huusi ja aikoi tulla väliin, mutta Toni esti.
- Älä oo hullu.
Toni sanoi vaimeasti. Minua sattui. Mutten sanonut silti mitään. Katsoin vain tyynesti Rasmusta. Sanoin aiemmin, että valitsisin ennemmin Rasmuksen ja Alexin, kuin Dimitrin. Mutta enää en ollut varma.
- Eiks tärkeintä oo nyt et te ootte vapaita?
Yritin rauhoitella Rasmusta sanoin. Rasmus katsoi minua hetken vihaisesti, mutta irrotti lopulta otteensa.
- Kai se on. Mites Dimitri?
Rasmus kysyi ja katsoi taas minua.
- No se yritti kiristää mua, mut ei enää pysty koska te ootte vapaita.
Samassa Max ja Adam lähtivät pois paikalta ja ajoivat pois Tonin mailta.
- Ne menee varmasti Dimitrin luo....
Romeo sanoi ja katsoi erkanevia ajovaloja.