Pelastus

Rukoilin hiljaa mielessäni apua. Jotakin pelastusta pois tästä helvetin kierteestä. Rasmus hyväili minua aivan kuten tahtoi ja jos tekisin vastarintaa, saisin varmasti kuulla kunniani sen takia. Ehkä saisin taas turpaan ja Rasmus vain ylpeilisi silläkin?
- Rasmus...
Olin kieltämässä häntä, kun aivan yllättäen ulko-oveen koputettiin. Rasmus keskeytti ja katsoi minua todella kysyvästi. Oveen koputettiin udelleen ja minua alkoi jo koko tilanne häiritsemään.
- Ja odottaakohan joku täällä vieraita?
Rasmus siirtyi muutaman sentin kauemmas minusta ja laskeuduin heti lattialle. Olin lähdössä ovelle ilman huolen häivää ja ajattelin että minä kyllä hoidan homman. Rasmus nappasi kiinni olkapäästäni ja kiskaisi housujen vyöltä eaglen käteensä. Mies asteli ovelle ja vilkaisi vielä minua. En uskaltanut huutaa apuakaan. Rasmuksella oli aseeni kädessään, ja hän varmasti käyttäisi sitä pakon edestä. Talossa ei ollut edes ovisilmää. Nykyään ne oli joka paikassa, mutta ei täällä. Rasmus oli hiipinyt koko matkan ovelle ja avasi sen nyt nopeasti ja osoitti aseella sisälle tulijaa. Carl. Pelastus!
- Ai sinä. Alex varmaan neuvoi sut tänne?
Carl nyökkäsi Rasmukselle.
- Ymmärrän nyt miksi Susan haki skitsofreniaan lääkkeet. Rasmus, sun kannattas lopettaa tää touhu ennen kun on liian myöhästä.
- Älä sinä nyt ala moralisoimaan siinä. Eiks susta pitäny tulla kunniallinen lääkäri?
Carl vaikeni Rasmuksen lauseen jälkeen. Jokaisessa meissä oli siis pimeäpuoli.
- Tulin tuomaan Susanin aseen. Carl kantoi painavan aseen suoraan sisälle. Rasmus vilkaisi minua kysyvästi.
- Saatatte tarvitakin Dimitrin kanssa tätä.
- Voitko kertoa mitä jalallesi tapahtui?
Kysyin viattomasti kun Carl oli kantanut aseen tänne. Mies vilkaisi minua ja Rasmusta.
- Odotetaanko, että kaikki tulee?
Nyökkäsin Carlille hyväksyvästi. Rasmus ei pullikoinut lainkaan vastaan vaan antoi aseeni takaisin minulle ja siirtyi takaisin keittiöön. Carl seurasi minuakin keittiöön ja istuutui pöydän ääreen. Juttelimme niitä väitä maan ja taivaan välillä kun odotimme loppuporukkaa takaisin.

Pari tuntia oli kulunut ja koko kaarti rymisteli sisälle vauhdilla. Heidän mukanaan oli useampi kassillinen tavaraa. Juuri nyt minua ei niiden sisällöt kiinnostaneet vaan halusin kuulla Carlin tarinan. Porukka katsoi meitä hetken hieman hämmentyneesti, mutta jakautuivat sitten kuka mihinkin istumaan. Ryan katsoi minua epätoivoisesti. Vatsaani koski. Epätoivon aalto vyöryi ylitseni. Rasmus teki elämästäni kokoajan vaikempaa ja halusi varmasti tuhota myös Ryanin. Rakstin yhä Ryania, Olisin halunnut sanoa tai huutaa sen ääneen, mutten uskaltanut ottaa riskiä. Olimme tekemisissä mielipuolen kanssa.
- Alex ja Susan kävivät luonani. Haluaisin kertoa teille nyt jotain Dimitristä ja hänen kaartistaan.
Carl nosti lahjettaan niin että muutkin näkivät amputoidun jalan. Porukka näytti vähän hämmentyneeltä. Kaikki istuivat hiljaa valmiina kuuntelemaan.

- Dimitri on koko alueemme suurimpia kaartin johtajia nappikaupassa. Hänellä on vakituisesti 7 alaista mukanaan, mutta tiedettävästi hänen todellinen kaartin kokonsa on 120 jäsentä. Rasmuksella oli aikanaan 20. Ihan noin vertauksena. Dimitri näki vielä silloin omilla silmillään kun tapasimme ensimmäisiä kertoja. Hän oli kuullut, että välitän järeämpiäkin aseita ja patruunoita edullisesti kaarteille. Olin jo silloin miettinyt, että lopettaisin koko touhun. Dimitri teki kuitenkin hyvän tarjouksen, jopa hieman paremman, kuin mitä alkuun olin tehnyt muille. Miehellä ei ollut rahasta puutetta. Otin tarjouksen vastaan ja aloin välittää Dimitrille aseita ja patruunoita. Hän yritti saada minut mukaan amfetamiinin välittäjiin, mutten suostunut lähtemään mukaan. Sitkeästi hän joka kerta kysyi uudestaan ja uudestaan käydessään luonani. En edelleenkään suostunut. Dimitri kuului niihin ihmisiin, jotka tuppasivat saada aina sen mitä he halusivat. Olin välittänyt aseita hänelle jo monta kuukautta, vuosi oli tulossa täyteen. Dimitri kutsui minut piilopaikkaansa viettämään iltaa koko kaartin voimin. Kieltäytyminen juhlista olisi ollut kunnianloukkaus miestä kohtaan. Lähdin siis juhliin. Paikan päällä oli silloin kaikki 120. Dimitrillä on jättikokoinen huvila jonne kaikki mahtuivat ilman mitään ongelmia. Vietimme yllättävän mukavaa iltaa ja siirryimme myöhemmin illalla huvilan takapihalle. Siellä oli kaikkea mitä ihminen vain toivoa saattoi. Uima-altaasta auringonottotuoleihin. Kesä oli ihanaa aikaa. Dimitri tuli luokseni, kun otin grillin hiilloksen päällä lämmenneitä herkkuja lautaselleni. Hän näytti minulle paperin, jossa minua pyydettiin viralliseksi kaartin jäseneksi. En vieläkään aikonut suostua, ja sanoin sen myös Dimitrille. Mies katsoi minua hetken ja hymähti. Hän sanoi, että nyt on viimeinen tilaisuus miettiä tarkkaan mitä haluan ja mitä aion tehdä. Kieltäydyin. Dimitri nosti hiillosgrillin vierestä kirveen ja kohotti sen olkansa yli ja ilman mitään sen suurempaa varoitusta tai kommentointia hän löi vasemman jalkani polven kohdalta paskaksi. Luu katkesi heti. DImitrillä oli valtava määrä voimaa vaikka hän näyttää hintelältä. Huusin kuin hyena ja kaikki vieraat olivat kerääntyneet paikalle. Dimitri kertoi minulle, miten hänen epäilyksensä minua kohtaan kasvoi. Hän oletti, että välitän tietoja hänestä eteenpäin, koska kieltäydyin liittymästä kaartiin. Vaikka niin ei todellakaan ollut. Jalkani jäi tilanteen jälkeen vielä vähän kiinni ihostani, vaikka se oli muuten irti. Vastareaktiona kuitenkin huitaisin automaattisesti hiillosta paniikissa halolla, joka oli jätetty grillin viereen. Minä vein silloin Dimitriltä näön. Dimitri sokeutui heti kun siillos oli päässyt kosketukseen hänen silmiensä kanssa. Vieraat huusivat. Osa oli naisia. 7 Dimitrin alaista auttoi venäläisen miehen sisälle. Minulla olisi hetki aikaa paeta, mutta vain jos pääsisin jalastani eroon. Leikkasin itse maahan pudonneella kirveellä loput jalastani pois ja työnsin tyngän samantien hiillokseen. Ihoni paloi umpeen ja selvisin verenhukalta. Pakenin keskellä yötä Dimitrin huvilalta. Olin kuitenkin pyörtynyt jossakin välissä keskelle katua. En tiedä, kuka minut sieltä korjasi, mutta heräsin myöhemmin sairaalassa, jossa jalkani odotti amputointia. On ihme, että olen hengissä. Dimitrin vieraat antoivat minun mennä. Jokainen tiesi, että se, joka asettuu Dimitriä vastaan tai koskee hänen alueeseensa, pääsee hengestään. Kun minut oli amputoitu, siirsin piilopaikkani sinne, missä Susan ja Alex kävivät. Dimitri on vaarallinen. Ja jos kieltäydytte jostakin, mitä hän rohkenee pyytää, saatatte hyvin saada saman kohtalon.

Carl lopetti kertomusen. Minua puistatti. Millaisen mielipuolen kanssa olimmekaan taas tekemisissä. Rasmus ja Dimitri olivatkin loistava yhdistelmä. Jokainen vilkuili vuoroin toisiaan ja miettivät varmaan seuraavaa siirtoa.
- Voitko auttaa meitä Dimitrin kanssa?
Rasmus kysyi yllättäen.
- Valitan, mitä kauempana pysyn hänestä, sen parempi. Minulla on vielä elämä edessäni. Olen pahoillani.
Yllätyksekseni Rasmus kunnioitti päätöstä ja nyökkäsi hyväksyvästi Carlille. Tarina oli saanut meidät kaikki todella vaivautuneiksi ja hiljaisiksi. Ja varmasti miettimään, mitä nyt? Ja miten toimimme. Mitä Dimitri halusi?