- Älä ole typerä. Tietysti teidän puolella. En koskaan kääntyisi rakastamaani naista vastaan.
Ryan sanoi vain kaiken tarvittavan ja vaikeni. Rasmus nousi pois hänen päältään ja vilkaisi minua kun makasin yhä lattialla Alexin alla.
- Päästä se.
Alex totteli heti käskyä ja päästi minutkin vapauteen. Nousimme Ryanin kanssa suht samaan aikaan ylös.
- Mitä me nyt tehdään?
Kysyin rauhallisesti ja olin hieman varautunut jos Rasmus hyökkää vaikka uudestaan.
- Jos me paetaan, me kuollaan... Jos me jäädään tänne me varmaan kuollaan...
- Entä Toni? Ja Sky?
Kysyin ja Rasmus pysyi yhä yllättävän rauhallisena.
- Sky on ulkomailla emmekä tunne häntä. Tonille voimme kyllä soittaa.
Rasmus otti sen heti asiakseen ja lähti puhelin kourassa ulos.
Olimme odottaneet Alexin, Romeon ja Ryanin kanssa puoli tuntia kun Rasmus tuli takaisin sisälle.
- Toni tulee tänne, mut yksin. Tää käänne tapahtu niin nopeesti ettei ollu mitään jakoa saada niitä apujoukkoja mukaan. Me kuollaan kaikki.
Rasmus oli ehkä pessimistinen, mutta toisaalta hän ajatteli tilannetta realistisesti.
- Kai se Tonikin on tyhjää parempi.
Sanoin hiljaa enkä edes vilkaissut enää Rasmukseen.
- On tietysti. Susan, sä oot tarkka-ampuja...
- Joo mut hei älä ees kuvittele. Mä en tapa ketään enää.
Sanoin heti Rasmukselle vastaan.
- Sul ei taida olla vaihtoehtoja. Sä teet niinku sulle sanotaan.
- No ihan yks hailee.
Sanoin vihaisesti ja lähdin hakemaan Dragunov sniperiä. En muistanut edes minne sen jätin, mutta löysin sen pitkän etisnnän jälkeen aitasta. Kiipesin sen kanssa katolle ja asetin sen sinne odottamaan savupiipun katveeseen, ettei kukaan näkisi sitä.
- Susan, tuutko alas mul on asiaa.
Ryan huhuili ja nostin käteni merkiksi, että tulisin kyllä hetimiten alas. Laskeuduin varovasti tikkaat ja Ryan oli minua vastassa.
- Valitettavasti mä vähän pelkäsin tätä... Dean ei ikinä ole kovin vilpitön. Enkä anna hänelle tätä ikinä anteeksi. Jos sinun on pakko, ammu Dean jos hän on Dimitrin mukana. Ja jos ne ylipäätään tulee tänne.
Olin pitkään vaiti. Lopulta nyökkäsin hänelle, vaikka mielummin Ryan saisi hoitaa itse sotkunsa. Kuljetin nyt asetta kokoajan mukanani ja olin varautunut aivan kaikkeen. Jokainen meistä oli hermostunut ja varuillaan. Rasmus yritti puhelimitse tavoittaa vuoroin Deania ja Dimitriä. En tiedä, halusiko Rasmus vielä keskustella asioista ja haukkua Deanin pystyyn vai oliko hän vain muuten hädissään. Olimme siirtyneet sisätiloihin miettimään jatkosuunnitelmaa.
Pari tuntia Dimitrin puhelun jälkeen, joku koputti oveen. Otin vaistomaisesti aseeni esille.
- Avataaks me?
Kuiskasin niin hiljaa kun osasin.
- Sen on oltava Toni. Dimitri ei koputtais.
Rasmus sanoi huolettomasti ja meni avaamaan oven. Seurasin häntä ja olin nostanut aseen jo tähtäämään ovea. Rasmus avasi sen ja Tonihan sieltä tuli. Huokaisin syvään ja laskin aseeni.
- Pakko sanoo, vaikka tiedättekin jo... Te ootte isossa kusessa.
Toni sanoi ensimmäisenä astuessaan sisään.
- Kiitos kannustuksesta. Sinuna laittaisin vaan vaihtoehtoja pöytään.
Rasmus murahti takaisin ja sulki oven Tonin jälkeen.
- Ei teil oo oikein vaihtoehtoja. Pakeneminen on nyt typerin vaihtoehtonne. Odottaisin Dimitriä. Se on ainoa keino, jolla voitte ehkä vielä neuvotella lisää aikaa. Mut siis mulla meni nyt ohi et miten Dean liittyy tähän?
Toni kääntyi katsomaan vuoroin minua ja Rasmusta.
- Dean katos, ku Dimitri soitti. Ja joltakin se kai oli tietoja meistä saanut. Ja vielä hyvin tuoreina. Joten...
- Dean on petturi. Ja jokainen tietää mitä pettureille tehdään.
Rasmus keskeytti minut ja vaikutti vihaiselta jo mainitessaan Deanin nimen. Dean oli aina ollut vähän omissa oloissaan elävä ja hyvin hiljainen, huomaamaton. Kukaan ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota hänen toimiinsa, vaikka selvästi olisi pitänyt. Elimme pitkään valheessa ja siinä uskossa että olimme turvassa, vaikka Dean oli varmasti tiennyt Dimitristä ja meistä alusta asti.
- Miten Dean edes päätyi teidän seuraan?
- Se oli kuulemma ite kusisessa tilanteessa ja lupas näyttää meille uuden turvapaikan jos sai tulla mukaan..
Vastasin Tonille hieman apeasti.
- Ja te pölvästit ette yhtään enempää kysyneet taustoja?
Toni tuskasteli. Rasmus oli hykkäämässä Tonia kohti, mutta minä menin väliin. Molemmat käteni olivat Rasmuksen rintakehällä. Rasmus nojasi käsiini jonkin verran, mutta jaksoin pidellä hänet niillä sijoillaan.
- Pois tieltä.
Rasmus ärähti minulle. Pyöräytin päätäni kielteisesti, mutten sanonut mitään. Rasmus tuijotti vain minua kun puolustin Tonia.
- Toni haluu vaan auttaa... Älä tee mitään typerää.
Sanoin rauhallisesti Rasmukselle, joka siirtyi lopulta askeleen taaemmas.
- Dimitri saattaa suostua neuvotteluun kun mä oon paikalla. Mut en oo tietenkään varma. Painotan sanaa saattaa.
- Miks hitossa sä vaikuttaisit millään tavalla sen tekemisiin?
Rasmus oli pinna kireällä. Kuulin sen hänen äänensävystään.
- Koska se tietää mun kontakteja. Ja koska en suostunut työskentelemään sille.
Dimitri oli siis yrittänyt myös Tonia alaisekseen.
Toni ja Rasmus jatkoivat keskustelua yllättävän asiallisesti. Istuin Alexin ja Ryanin kanssa pöydän ääreen. Romeo nojasi apupöytään ja tuijotti ikkunasta ulos.
- Millon se Dimitri siis soitti teille? Kauanko täst on aikaa?
Sen kerkesi Toni kysymään, kun Romeo irrottautui ikkunasta.
- Dean laskeutuu pihatietä tänne päin. Kävellen.
Romeo sanoi kovaan ääneen, jotta kaikki varmasti kuulivat.
- Nyt se petturi saa maksaa tästä.
Rasmus sanoi ja oli jo lähdössä ulos. Alex nousi äkkiä tuolista ja meni ystävänsä esteeksi.
- Älä helvetissä mene sinne. Mä luulen, et se ei todellakaan ole yksin.
Alex sai Rasmuksen pysäytettyä. Romeo seurasi ikkunasta Deanin liikkeitä. Ketään muuta ei näkynyt missään.
- Miks hitossa se tulee takasin..?
Toni hämmästeli ja siirtyi Romeon luo ikkunan äärelle.
- Alex, ota sun ase. Mennään ulos.
Alex haki aseensa omasta huoneestaan ja latasi sen valmiiksi. Minä menin Alexin ja Rasmuksen mukana ovelle. Rasmus avasi oven ja astuimme kaikki ulko-oven porrastasanteelle. Omakin aseeni oli ladattu. Lopulta koko porukka tuli ulos ja kaikki odottivat mitä Deanilla oli sanottavaa.
- Rasmus, sun on nyt parempi totella.
Dean aloitti keskustelun hyvin uhkaavasti. Rasmus ei pitänyt hänen hyökkäävästä tyylistään.
- Ja mitähän sä luulet mahtavas meille?
Rasmus vastasi uhkauksella uhkaukseen.
- Antakaa Susan Dimitrille niin te saatte mennä.
Dean varmaan vitsaili. Ajattelin. Katsoimme Rasmuksen kanssa toisiamme hetken.
- Miks Dimitri haluais Susanin?
- Koska se on asia, jolla sua voi satuttaa kaikista eniten.
Rasmus vaikeni. Hän ei enää edes vilkaissut minuun. Toinen puoli minusta olisi halunnut huutaa Deanin sanojen pitävän paikkansa, toinen, viisaampi puoleni oli hiljaa.
- Miks Dimitri laittoi asialle juoksupoikansa, eikä tullut itse?
Toni kysyi hieman ivaillen. Dean napsautti sormiaan, jonka jälkeen metsän pimennosta ilmestyi miehiä näkyviin. Jokaisella heistä oli ase mukanaan. Olisin voinut pyörtyä siihen paikkaan. Elin keskellä elämäni pahinta painajaista. Ryan asettui taakseni seisomaan ja kietoi kätensä ympärilleni. Lopulta Dimitri astui itsekin näkyviin ja laskeutui kaikessa rauhassa pihatietä alas. Hänellä oli pitkä valkoinen keppi mukanaan, jolla hän tunnusteli maata jalkojensa alla.
- Luulin, että tämä olisi ollut haasteellisempaa, mutta tämähän kävi kuin tanssi.
Max ja Adam olivat Dimitrin molemmin puolin ja hänen takanaan oli vielä neljä miestä. Dimitri puhui taas.
- Piilopaikkanne on nyt paljastunut. Ja teidän tienne pää on tässä, jollette toimi juuri kuten minä sanon. Viimeinen varoitus on annettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti