Naula arkkuun

Rasmus oli niin raivostuttava. Hän osasi valita sanansa juuri niin raivostuttavasti kuin vain voi ja oli muutenkin viimeiseen asti hermoja raastava. Pelkäsin todellakin tulevaisuuteni puolesta. Oliko tarkoitukseni todellakin jäädä tänne lopun iäkseni? Ryan tuijotti yhä meitä, mutta en saanut katsetta irti Rasmuksesta. Ryan näki lapun pöydällä ja otti sen käteensä ja luki ripeästi.
- Sellasta..
Mies sanoi vain eikä muuta kommentoinut. Hän istuutui pöydän ääreen. Irrotin lopulta katseeni Rasmuksesta ja istuunnuin myös hiljaa pöydän ääreen. Loppu porukkakin saapui keittiöön. Alex istuutui viereeni ja Dean nojasi keittiön laatikostoon. Romeokin laahusti lopulta keittiöön ja kyseli heti ensimmäisenä kahvin perään ja astelikin keittimen luo kaataen itselleen kupillisen.
- Mitä te nyt kaikki ootte noin hiljaa?
Romeo kysyi ja hörppäsi kahvia.
- Aki on lähtenyt.
Samantien Romeo purskautti kahvit lavuaariin ja vilkaisi Rasmusta.
- Siis mitä?
- Niin se tais Susankin äsken sanoa. Jätti viestin ja lähti.
Rasmus vastasi ja vilkaisi minua. Romeo oli pitkään hiljaa ja tuijotti vain vuoroin kaikkia. Romeo ei aina tullut veljensä kanssa toimeen, mutta nyt hän ei ymmärtänyt enää edes tämän päätöksiä ja valintoja.
- Aki ei oo ikinä tehnyt mitään näin typerää valintaa. Eiks se saatana tajua et jos se löydetään, se kovistellaan vielä hengiltä...
Romeon pointti oli kyllä varteen otettava ja ymmärrettävä.
- Sen on parempi toivoa oman ittensä takia, että se pysyy vaan hiljaa.
- Ja sinä se et ajattele ketään muuta kuin itteäs!
Huusin vihaisena Rasmukselle vastalauseen. Nousin vihaisena tuolista ylös.
- Susan, älä!
Romeo kerkesi huutaa samassa kun Rasmuskin nousi ylös ja nappasi minua hupparin liepeistä yhdellä kädellä ja työnsi vauhdilla seinään.
- Ajattelen myös Alexin etua. En minä aina niin itsekäs ole.
Rasmus vinoili.
- Homoko olet?
Ärsytin miestä vain lisää vihoissani. Rasmuksen hymy laantui ja samassa sain jo avokämmenestä lyönnin kasvoihin. Vaikenin. Valutin kyyneleen poskelleni vaikka yritin estellä. En edes tiedä oliko se kivun, vihan vai surun takia. Kukaan ei sanonut mitään. Kaikki pidätti hengitystään. Ryan oli kääntynyt kokonaan pois päin.Oli sanomattakin selvää, että Ryan voisi päästä hengestään jos uhittelisi Rasmukselle. Mitään ei saisi ilmaiseksi ja virheistä saisi maksaa kalliin hinnan. Kun Rasmus lopulta irrotti otteensa, livistin tilanteesta suoraan yläkertaan ja jätin koko porukan alakertaan. Olisin voinut heitellä tavaroita, jos olisi sellaisia sattunut käteen sillä hetkellä. Purin vihaani vain raivoamalla ja potkimalla tuoleja. Rojahdin lopulta vanhalle kuluneelle, hieman sinertävänharmaalle sohvalle, joka lojui ikkunan läheisyydessä.

Torkahdin sohvalle pidemmäksi aikaa ja näin unta menneistä. En tiedä piinasiko menneisyys minua, vai kaipasinko jopa sinne takaisin. Aikaan jolloin Rasmus oli poissa kuvioista.
- Susan..
Kuulin nimeni sanottavan, olin kuitenkin yhä unessa enkä jaksanut avata hetkeen silmiäni. Vasta kun joku tönäisi minua, havahduin ja nousin äkkiä istumaan ja katsoin kuka luonani oli. Alex.
- Mitä vittua sä siinä teet?
Kysyin vihaisesti. Alex katsoi hetken muualle ja keräsi kai itsehillintäänsä.
- Tulin kysymään, et sattuko sua pahastikin?
- Eiköhän henkinen puoli kokenut kovemman kolhun.
Vastasin ja olin varsin yllättynyt Alexin kysymyksestä. En voinut mitään. Aloin itkemään kun tajusin taas tilanteen todellisuuden. Yllätyksekseni Alex kietoi kätensä ympärilleni vaikka aluksi olin todella vastahakoinen. Toisaalta taas helpotti että joku piti kiinni sillä hetkellä. Ryan saapui tietenkin sopivasti paikalle. En tiedä mitä hän tilanteesta kuvitteli, mutta en alkaisi vakuuttelemaan hänelle mitään kun ei ole tarve. Alexin nähtyä Ryanin, mies poistui vähin äänin paikalta, saamatta kuitenkaan yhtään paheksuvaa katsetta Ryanilta. Ryan asteli sohvan luo ja istui.
- Minulla on huonoja uutisia.
Katsoin Ryania kysyvästi ja pelkäsin jo tulevaa vastausta.
- Rasmus suunnittelee Tonin hävittämistä koko kuviosta. En tiedä tarkkaan mitä se tarkoittaa, mutta mitään hyvää ei ole tiedossa. Jos Dimitri löytää Tonin ja lyöttäytyy vaikka tämän kanssa väliaikaisesti yhteen, Rasmus on kusessa. On hyvin mahdollista, että Rasmus aikoo tappaa Tonin.
Menisikö Rasmus niin pitkälle? Taas. Miksi ei? Hänellä on jokatapauksessa syytteitä tapoista ja kuoleman tuottamuksesta. Rasmus oli mieleltään sairas ja saattoi tehdä ihan mitä tahansa. Ryan saattoi siis hyvinkin olla oikeassa ja Toni vaarassa.
- Mitä hittoo me sit tehdään? Autetaan Romeo pakoon? Se voi varottaa Tonia!
Yritin keksiä mitä vain vaihtoehtoja. Tonin luona oli myös Jehu. Välitin kyllä kummastakin vaikka kaikkea olikin tapahtunut.
- En todellakaan tiedä. Voi olla että tämä on viimeinen naula Tonin arkkuun. Rasmus on heitä askeleen edellä. En tiedä voimmeko tehdä mitään. Ja jos teemme, ja jäämmekin kiinni... Mitä tapahtuu sen jälkeen..?
En osannut enää sanoa mitään. En osannut ajatella selvästi tapahtumia ja niiden seurauksia. Pelko hiveli minua kaiken aikaa. Jokainen oli vaarassa. Rasmus voisi hyvin tehdä jopa Alexille jotain.
-Liittyyks Aki tähän mitenkään?
-Tuskin, mutta Rasmus kai olettaa, että saattaa saada hoidettua Akinkin samalla. Kaikki keinot alkaa olla käytetty. Voisimme tietysti yrittää yhtä juttua.
Jäin odottamaan Ryanin jatkavan lausetta.
- Pyydä päästä käymään Tonin luona. Jos sinä voisit neuvotella ja saada selville Dimitrin liikkeitä.
Idea kuulosti jopa hyvältä. Nyökkäsin Ryanille ja nappasin tätä kädestä kiinni ja kiskoin mukaani alakertaan.

Rasmus istui keittiössä nojaten käsillä pöytään.
- Rasmus, mulla olis ehdotus.
Mies kääntyi katsomaan minua kysyvästi.
- Anna minun lähteä Tonin luo. Voin yrittää selvittää Dimitrin liikkeitä jos Toni suostuu yhteistyöhön. En anna hänen seurata minua.
Rasmus tuijotti hetken minua ja sitten Ryania.
- Voin harkita asiaa, mutta vain yhdellä ehdolla...
Odotin jälleen.
- Lähdet Alexin kanssa. Ninja on korjatty joten pääsette sillä matkaan. Kilvet on irrotettu kaiken varalta ja pieni viritys siihen on tehty. En luota sinuun. Alexiin luotan. Ja jos et tottele Alexia, hän voi rauhassa ampua aivosi pellolle.
Rasmus puhui rauhallisesti ja tyynesti. Nielaisin kovaan ääneen tahattomasti ja vilkaisin Ryania.
- Valinta on nyt kai sinun.
Ryan sanoi ja laski molemmat kätensä olkapäilleni.